Rakkaat mummot

En ole varmaan ikinä osallitunut niin moniin kirkollisiin toimituksiin kuin viimeisen vuoden kuluessa. On ollut häitä ja hautajaisia ja yhdet ristiäiset. Ja lisää siis tulossa. Mummoni kuoli eilen oltuaan lähes 10 vuotta vanhainkodissa ja siitä viimeiset vuodet vanhainkodin vuodeosastolla. Minua hän ei tunnistanut enää 5-6 vuoteen. Eikä kai juuri muitakaan sukulaisia. Mutta sitkeä mummo oli. Jo 80-luvulla hän kärsi rytmihäiriöistä ja sydämen vajaatoiminnasta ja hoiti silti kolmea lastenlastaan päätoimisesti useamman vuoden. Ja jaksoi vielä taistella yli 70-vuotiaana lastenlapsilleen hyvät kasvattikodit ainoa pojan kuoltua. Olisi hoitanut meidät itse, mutta sosiaalihuolto ei enää antanut, koska häntä pidettiin liian vanhana.

Mun elämässä on ollut kaksi vahvaa ladya, kaksi vahvaa mummoa, joista toinen eli 89-vuotiaaksi ja kuoli vuosi sitten. Toinen mummo meni nyt sitten perässä, ja ylsi lähes 91-ikävuoteen. Molemmat olivat vahvoja naisia, jotka elivät leskinä 30-vuotta ja olivat aina syli auki ja valmiita huolehtimaan meistä niin henkisesti kuin aineellisestikin. Jos olen jossain asiassa jäänyt vähemmälle huolenpidolle , niin ainakin mummot ovat minua hoitaneet ja rakastaneet. Kaipa se, että on ollut muita läheisiä aikuisia on auttanut siihen, että kuitenkin monet asiat ovat menneet aika hyvin.

Monessa suhteessa ihailen mummojani kovasti. He kasvattivat monta lasta, olivat aikoinaan aktiivisesti työelämässä, huolsivat myöhemmin sairastavia miehiään ja ovat vielä olleet todella merkittävässä roolissa lastenlastensa elämässä. Myös serkkujeni, ei ainoastaan meidän perheen lasten. Lastenlasten lisäksi heillä oli oma elämä ystävineen ja harrastuksineen hyvin pitkään. Mummi reissasi maailmaa Kiinaa ja Thaimaata myöten kielitaitoisen ystävänsä tai lastensa kanssa, toinen mummo oli aktiivinen järjestöihminen, joka seurasi erityisen aktiivisesti taloutta ja politiikkaa. En ikinä ajatellut, että vanhuus olisi karua ja yksinäistä, varsinkaan kun mummot olivat aina niin skarppeja ja menossa noin 80-vuotiaiksi asti. Toki vanhemmiten sairastumiset kavensivat elinpiiriä, mutta paljon voimaa heissä oli aina.