2 kertaa jäljellä

Huomenna menen toiseksi viimeisen kerran terapiaan. Hieman epätodellista. Vielä on ainakin yksi asia, mistä haluan puhua. Nimittäin aiemmin käsitelty pettämisasia ja siihen liittyvät ajatukset. En jaksanut puhua siitä maanantaina, koska olin liian hilpeä viikonlopun jäljiltä. Mietin vain kaikkea valoisaa, mutta myös sitä, miltä ensi viikon viimeinen kerta tuntuu. En usko, että terapian jälkeinen elämä on kovinkaan rankkaa. Kevät tulee, lomia tulossa, aurinko paistaa enemmän, päivät ovat pidempiä ja energiaa vapautuu muuhun. Mutta pahoin pelkään, että ensi viikon viimeinen kerta tulee olemaan outo. Tunteet voivat tulla pintaan.