Vain 5 kertaa jäljellä

Käsittämätöntä, mutta totta. Pääsiäisen takia jää yksi terapiakerta pois, joten kävin viime viikolla yhden extrakerran. Kuun vaihteessa sekä minä että terppa ollaan matkalla. Ihan hullua, että kohta se oikeasti loppuu. Rupesin laskemaan tänään jäljellä olevia tunteja ja tajusin, että ohi on.

En ole paljon miettinyt omia asioita ennen kuin eilen. Energiaa on mennyt töihin, mummon hautajaisjärjestelyihin, urheiluun (aiemmin mainittu urheiluvamma alkaa olla paremmalla tolalla ja pystyn taas treenaamaan vähän enemmän ja kovempaa :) ja siskon asioiden miettimiseen yms. Tuntuu, että monilla muilla ihmisillä tapahtuu myös nyt aika paljon, joten omat murheet/asiat eivät ole nyt olleet niin paljon pinnalla. Olin siskolla eilen, mietittiin hautajaisia, valuttiin sohvalla telkkarin ääressä ja puhuttiin paljon. Tulin vasta tänään kotiin.

Näin viime yönä unta aiheesta, josta en ole tähän blogiin pahemmin kirjoitellut, eli exästä. Unessa olivat samat ristiriidat kuin omassa päässäkin. Kai sitä edelleen on ihan liikaa tunteita, vaikkei pitäisi. Seurustelimme/hengailimme noin 5 vuotta sitten. Juttu oli aika lyhyt ja loppui monesta syystä. Oli niin paljon kaikkea, olin juuri mennyt terapiaan ja ihan rikki ja pihalla, tein gradua ja stressasin kaikesta. Exä teki hulluna töitä ja oli aika paljon vanhempi, joten halusimme kai aika eri asioita. Erottiin kuitenkin sovussa, jotenkin hyvin nätisti, jonka seurauksena mulle jäi jokin kummallinen idealisointi ja pitkäkestoinen ikävä. Vuosien varrella ollaan törmäilty satunnaisesti ja aina ovat sisuskalut heittäneet puolivolttia, vaikka olen tiennyt, ettei pitäisi. Hullua haluta ihmistä, josta on jo ajat sitten eronnut ja joka on myös ajat sitten löytänyt toisen.

No viime kesänä sain yllättävän puhelun, nähtiin, vietettiin yö yhdessä, oli pelottavan hyvä olla. Ja toisaalta ihan kauhean ristiriitaista. Kun ei halua rakastaa ketään varattua eikä sotkeentua muiden suhteisiin. Se jäi siihen kertaan vakaalla päätöksellä, josta tosin luistettiin taas loppuvuodesta. Nyt ei olla nähty, mutta mailia on toki helppo joskus laittaa. Tyhmä minä. Idiootti minä. Hassua, että nyt kun lopetan terapian mietin edelleen samaa miestä kuin aloittaessani analyysin. Onneksi en ole sentään koko viittä vuotta haikaillut vaan oikeasti myös seurustellut toisen ihmisen kanssa ja tapaillut aika montaa muuta. Silti on välillä sellainen olo, että olen vain palannut lähtöruutuun. Paljon tasapainoisempana toki, mutta parisuhteen osalta silti lähes samassa tilanteessa kuin aloittaessani. Silloin tosin olimme molemmat vapaita ja ihastuneita, eli tilanne oli jotenkin parempi. Nyt mulla on edelleen tunteita ja toinen lähinnä ahdistelee omassa suhteessaan ja on masentunut, juo liikaa ja onneton.