Eron käsittelyä edelleen

Henkinen eroon valmistautuminen on kummallista. Enää ei oikeastaan huoleta oma selviytyminen vaan ylipäänsä tuntuu kurjalta ja oudolta, etten ENÄÄ KOSKAAN näe Terppaa. Haikeaa ja outoa. Harvaa läheistä ihmissuhdetta kuitenkaan lopettaa mihinkään ystävälliseen kättelyyn. Eroja tulee, mutta usein exienkin kanssa on pitänyt jotain yhteyttä eron jälkeen tai ainakin yrittänyt. Ystävyyssuhteet hiipuvat, mutta niissäkin on aina yhteydenoton mahdollisuus. Sen kun kilauttaa ja pahoittelee omaa kiireisyyttään/passiivisuuttaan. Tietenkin aina voi palata takaisin terapiaan, mutta silloin on aina jonkunlainen ongelma tai kriisi, mitä en nyt ensisijaisesti toivo itselleni, vaikka niitä varmasti jatkossa tuleekin. Olisi hullua toivoa itselleen isoja ongelmia vain voidakseen palata takaisin Terpan helmoihin. Eli ei auta kuin selvitä erosta. Ja sitä ennen pitää keksiä lahja.