Täydelliset pariskunnat, jotka eivät koskaan eroa

Mietin tuota aiempaa kirjoittamaani pettämiseen liittyvää tekstiä ja sitä kautta myös rakkautta ja eroja lähipiirissä. Olen vielä hieman alle 30-vuotias, yksi läheinen ystäväni on jo eronnut. Siis mennyt naimisiin, ollut naimisissa useamman vuoden ja eronnut. He olivat täydellinen pari kaikkien mielestä, he olivat vuosia yhdessä ja kestivät myös kriisejä yhdessä. Silti tuli ero. Sisareni on 30-vuotias ja hänen hyvistä ystävistään on jo kaksi naimisiin mennyttä paria eronnut. Etenkin toinen pareista oli sisarenikin mielestä pari "joka ei ikinä eroa." Täydellisen parin mies löysi toisen ja halusi aloittaa elämänsä alusta jonkun toisen kanssa ilman ihmeellistä vaimoaan. Aiemmin mainitun täydellisen parin nainen löysi toisen ja halusi aloittaa uuden elämän ilman täydellistä miestään.

Kun muut kuulivat erosta, he jätkyttyivät. "Jos nuokin eroavat, niin miten kukaan enää voi uskoa avioliittoon?" Kaikki tasapainoisissa ja ulospäin hyvissä suhteissa elävät ihmiset järkyttyivät kaikkein eniten. He kokivat sen myös uhkana itselleen ja omalle rakkauskäsitteelleen. Kaikkein vähiten ahdistuivat minunkaltaiseni terapiassa ramppaavat kummajaiset, jotka eivät edes elä parisuhteessa. Se kai johtui siitä, etten ole ikinä kuvitellut olevani niitä ihmisiä, "jotka eivät koskaan eroa". En muutenkaan oikein usko mihinkään kauniisiin kupliin, jossa on aina kivaa ja idyllistä. Ei kai minulla ole varaakaan, kun en ole sellaisessa elänyt. Silti haluan uskoa rakkauteen. Haluan uskoa siihen, että rakkautta kannattaa tavoitella ja onnellinen parisuhde on mahdollinen. Lisäksi haluaisin uskoa vielä järkevään ja itselleni hyvää tekevään rakkauteen. Että rakastaisin jotain miestä, joka olisi hyvä minulle (ei itsekäs, pihalla tai varattu..;). En vain rakastaisi sen takia, että rakastan.