Olin eilen ulkona ja oli yllättävän hauskaa. Johtuu ehkä siitä, etten ole vähään aikaan ollut missään baarissa, joten eilinen oli kivaa vaihtelua. Lisäksi näin jonkun verran tuttuja, joten ilta ei mennyt pelkästään tyttökaverin kanssa "orrella istumiseksi" tai miesten katseluksi. Vähän väsyttää sellainen "tuijotellaan nyt toisiamme cooleina" -baareilu. Toisaalta inhoan myös sellaista turhan tuttavallista lihatiskimeininkiä. En halua todellakaan tanssia hitaita kenenkään kanssa, enkä hätistellä humalaisia nakkisormia irti pehvaltani. Tänään olen ollut vähän väsynyt, mutten krapulassa. Aikuismaista juhlimista siis. Olen jo käynyt kävelyllä, aamu/päiväkahvilla ystävän kanssa, pessyt pyykkiä, siivonnut kaappeja jne. Ei siis mitään masentunutta sunnuntai-koomailua. Tuntuu aika valoisalta.
Terapiaa jäljellä 3 kertaa, mikä on hurjaa. Mutten ole sitä nyt juurikaan ahdistellut. Olen miettinyt paljon enemmän asunnonvaihtohaaveitani, matkaa, kesää, monia muita asioita. Olen siivonnut ahkerasti (viime aikoina joka viikko) ja shoppaillut vähän. Äiti on voinut melko hyvin ja ollut puhelimessa aika reipas. Siskonkin asiat tuntuvat menevän hyvään suuntaan. Jotenkin on sellainen fiilis, että lukuunottamatta parisuhderintaman hiljaisuutta ja vanhoja haikailuja elämässä kaikki on aika hyvin. Pääsiäinen vielä tulossa eli lomaa jopa ennen matkaa. JEE! Vaikka kirjoitin, etten usko mihinkään idylliin, joka kestää lopun elämän, uskon ainakin näihin ihanan seesteisiin hetkiin. Aina välillä on niitä päiviä, jolloin kaikki on vain lähes täydellisen hyvin. Toki voisin vähän valittaa urheiluvammasta tai siitä, että olen hitusen lihonut, mutta en jaksa pilata näin hyvää päivää murehtimalla turhia. Koko ajan ei jaksa suorittaa kuitenkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti