Tänään se sitten loppui. Oli kumma päivä. Samana päivänä viimeinen kerta terapiaa ja mummon hautajaiset. Ne olivat nyt keskellä viikkoa, koska pääsiäisenä ei seurakunnassa suoritettu ollenkaan hautaamisia. Puhuin alkuun vain kaikkea muuta ja yleistä. Ja kiukuttelin ilmasta, joka oli ihan hirveä. Hyvä kun pysyin pystyssä ja ylipäänsä selviydyin lumimyrskyssä sohvalle saakka. Tulin vielä myöhässä, joten meni aika nopeasti. Lopussa tuli sitten haikea olo ja tunnepurkaus. Kai se oli vähän arvattavissa. En sure niinkään terapian loppumista vaan ihmissuhteen päättymistä. Se oli kaikkein rankinta. Niin kauan jakanut jonkun kanssa kaiken ja nyt se on vaan totaalisen ohi.
No outoa se oli ja tosi haikeaa ja kamalaa hetken aikaa. Meni kuitenkin aika äkkiä ohi, kun piti heti lähteä raahautumaan myrskyssä eteenpäin.
Nyt on ihan hyvä olo, joskin tosi väsynyt. Aika rankka päivä ollut. Ei vielä tajua muutosta. Tulee tajuntaan varmaan sitten joskus. Mutta olen kuitenkin helpottunut, koska lopetus itsessään on jo vienyt niin paljon energiaa, että nyt voi sitten enemmän keskittyä muuhun. Eroaminen on pirun rankkaa. Ihan yleisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huh..no nyt se on tehty. Voin hyvin kuvitella tuon ihmisestä eroamisen ikävän, kun vaikka sitä miten olisi terapia 'valmis' eikä sinänsä enää terpasta riippuvainen, niin mikään analysointi ei poista sitä tosiasiaa, että joutuu eroamaan läheiseksi käyneestä ihmisestä.
Saako udella, mitä keksit lahjaksi?
Niinpä. Läheiseksi käyneestä ihmisestä luopuminen on aina aika rankkaa.
Juu saat kysyä. Ostin orkidean. Kun en keksinyt mitään ihan pysyvää, niin ostin sittenjotain, joka kestää jonkun aikaa.
Nyt se on minunkin osaltani sitten loppu. Tunteet pyörii surussa ja haikeudessa ja tässä elämän kiertokulussa. Yksi erittäin tärkeä ihminen, joka vuosikaudet piti mua osana jotain vaikeuksia suurempaa, on nyt poissa minun elämästä. Kiitollinen olen siitä ajasta, ja jotenkin omituinen olo siitä, että tiedän että tämä meni nyt oikein. Kaikki loppuu joskus. Saatan myöhemmin kommentoida omia tuntojani lisää tuohon "Vol. 2" postaukseen kommenttina, kun pää selkiytyy jollain tapaa tästä aiheesta. Nyt olen vain hämmentynyt. Mutta kuten muut ovatkin jo kommentoineet, niin ihmisestä eroaminen se on paljon rankempaa tässä kuin terapian päättäminen. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Se onneksi helpottaa ajan kanssa. Onneksi en tiedä terpastani juuri mitään. Ei tarvitse/voi miettiä, miten hän jakselee sen tai tämän asian kanssa. Jos tietäisi enemmän, olisi paljon vaikeampaa olla täysin erossa. Luulisin. Nyt kun kyseessä on kuitnekin yksipuolinen suhde, niin ero on kuitenkin luontevampi. Jonkun joulukortin ajattelin kuitenkin Terpalle väsätä ensi jouluna ja laittaa siihen joitain terveisiä. :)
Lähetä kommentti