Jotenkin tuntuu, että lopetin terapian ihan oikeaan aikaan. En ole sitä paljoakaan nyt miettinyt. Energia on mennyt aika pitkälti työjuttuihin ja oman uran miettimiseen. Eli mitä ylipäänsä haluan tehdä, millä osa-alueilla haluan kehittyä, mikä minua oikeasti kiinnostaa. Millaisiin tehtäviin voisin edetä.. Ja olo on ollut aika voimakas, suht itsevarma ja innostunut. Ihan kuin itsetuntoni olisi vain vahvistunut ja sellainen "kyllähän minä pärjään" -fiilis vain korostunut.
Puhuin myös entisen esimieheni kanssa suoraan "naisten eteneminen työelämässä" ongelmasta, ja hän oli monesta asiasta ihan samaa mieltä (vaikka on siis mies), mutta nosti myös esiin sen, että monet naiset vain istuvat ja odottavat, että heidät huomattaisiin. Ja myös tyytyvät helpompiin hommiin sen sijaan, että aktiivisesti hakisivat uusia, haastavampia duuneja ja toisivat kunnianhimonsa esiin. No nyt olen sitten ainakin edistänyt tätä omalta osaltani.
Taloudelliset vaikutukset alkavat oikeasti jo näkyä. Kyllä se analyysi oli vaan ihan sikakallista!!! Ensi kuussa tulee lomarahoja ja mietin, laittaisinko ne vaikka säästöön! Umbelievable!
Oman itseni ja käytökseni tarkkailu ei ole vähentynyt, mutta nyt koen itseni jotenkin kovin eheytyneeksi ja hyvinvoivaksi. En jaksa miettiä, pitäisikö minun yrittää hallita hieman poksatelevaa, hieman epävakaata minää kovin aktiivisesti. Nyt ei toisaalta ole ollut kyllä sellaisia tilanteitakaan. Peruskäninää töissä välillä eri tahojen kanssa, muttei mitään ihmeellistä.
En ole myöskään miettinyt sitoutumispelkojani. Pikemminkin on sellainen fiilis, että pitäisi vaan aktivoitua deittailussa. Lähteä ulos, nauttia keväästä ja flirttailla hieman. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Krääh! Nyt taas syke nousi. Kyllähän varmasti esimiehesi on oikeassa mutta mä uskon että ne naiset jotka tästä asiasta valittavat tuskin ovat vain "istuneet ja ottaneet helpompia hommia". Eli kyllä se valitusääni tulee sieltä missä sitä tahtoakin olisi edetä.
Ei kaikki naiset valita, toiset varmasti ovat perhekeskeisempiä tai keskittyvät enemmän vapaa-ajan haasteisiin ja siksi työelämässä eivät satsaa niin mutta epäilen etteivät he kyllä niin valitakaan.
Mä yritin kanssa esimieheni kanssa puhua työn sisällöstä, ei se edennyt yhtään mihinkään, niinkuin ei aikaisemminkaan.
Toivottavasti nyt oma työurasi lähtee nousuun!
Joo olen ihan samaa mieltä tuosta. Eli kyllähän varmasti miehille helpommin tarjotaan niitä haasteita ja otetaan mukaan "poikakerhoihin". Naisen pitää hieman tunkea itseään ja sitten ihmetellään, että halautkos oikeasti vastuuta.
Heti kun on tagina 'miehet', meikäläinen on viivana kommentoimassa ;).
Se on kyllä aika mukava itsetunnon lähde, jos on töissään hyvä ja pärjäävä. Kuulostaa siltä osin aika hyvältä siis. Eihän se elämän sisältö ja tarkoitus tietenkään ole, mutta tärkeää. Ja on joku tärkeä oma juttu, johon kanavoida energiaa ja uppoutua, jos muu elämä ei mene ihan putkeen.
Mullekin tekisi varmaan hyvää aktivoitua treffirintamalla. Itse asiassa olen viime aikoina tapaillut pari kertaa tyyppiä, joka vaikutti ensin lupaavalta, mutta on alkanut nyt haiskahtaa aika itsekeskeiseltä tyypiltä. Vähän mietityttää, että millaisista miehistä sitä oikein kiinnostuu. Niin mielelläni kääntäisin miesmakuani (vielä lisää) sellaiseen kunnolliseen ja tasapainoiseen suuntaan. Olen ilmeisesti kallellaan sellaisiin semi- tai moniongelmaisiin ja vaihtelevasti itsekkäisiin älyköihin, jotka eivät lopulta ole mitään unelmapoikaystävämateriaalia. Eikun yhdessä baariin siis, ja pöydälle lappu 'kaksi tasapainoista, hyvännäköistä ja psykoanalyysin tai väh. terapian läpikäynyttä pari-kolmekymppistä miestä please apply for boyfriend positions.' Tai..ehkä ei ;).
Analyysirintamalla menee ihan hyvin, ja oivalluksiakin on tullut. Nyt taas vaihteeksi tuntuu, että tämä on elämäni parhaita ratkaisuja, toivottavasti tunne jatkuu mahdollisimman pitkään ennen seuraavaa transferenssikautta :).
Tosi kiva kuulla, että analyysissä menee taas paremmin. Se on vaan sitä jatkuvaa tasapainoilua.
Joo mulla on NIIN sama ongelma noiden miesten suhteen. Miksi sitä pitää aina kiinnostua sellaisista ihmisistä, jotka eivät pohjimmiltaan halua tai ole valmiita kunnolliseen, sitoutuneeseen parisuhteeseen? Toki toivon, että sun tapailusi etenee hyvään suuntaan. Muttei sitä kannata jäädä roikkumaan kehenkään, joka vaikuttaa jo alussa itsekkäältä. Jotenkin mun mielestä suhteen alussa kummankin pitäisi edes yrittää olla tosi mukavia ja siis edukseen. Jos jo alussa tulee laiminlyöty olo, niin mitäköhän se on sitten jatkossa?
Olisi kyllä aika hyvä, jos analyytikot voisi jotenkin pitää jotain deittiforumia tai kenties teemailtoja terapian käyneille sinkuille. Ei tarvitsisi ihan lapun kanssa kulkea.. ;)
Lähetä kommentti