Nyt on sitten reissu tehty ja oli NIIN kivaa!
Onneksi on vielä tämä viikonloppu, eikä tarvitse mennä töihin. Kuten edellisen postaukseen kommentteihin kirjoitin, en miettinyt juuri mitään. En terapiaa, en töitä, en exää, en äitiä, en juurikaan mitään hankalaa inhottavaa, surullista tai vakavaa. Olin tosiaan kuin varsa kesälaitumella koko viikon. :)
Olen ollut niin paljon ulkona ja nähnyt kaikea ja rakastunut kaupunkiin, joka oli upea. Viikko oli vain niin lyhyt aika nähdä kaikkea, että rupesin jo salaa miettimään, voisinko esim. lähteä heti kesälomalla uudestaan. Vuokraisiko joku kämpän pariksi viikoksi, ehkä kuukaudeksi? Jotenkin saan niin paljon kicksejä siitä, että voin vain kadota jonnekin, ja elää jotenkin kevyemmin. Ulkomailla oleminenhan on aina jotenkin "satuelämää" verrattuna kotona olemiseen. Ei siksi, että se olisi paljon helpompaa. Kyllä vaihdossa ollessakin oli välillä tosi rankkaa. Satuelämää siksi, että voi kadota kotona olevista ongelmistaan. Voi elää kevyemmin ja jättää vanhat murheet taakse. Voi elää kuin "viimeistä kuukautta, vuotta tms." koska tietää, että aika kestää vain rajatun hetken/kauden. Kannattaa myös elää niin paljon, koska "kun on vain vähän aikaa, niin on pakko ehtiä näkemään kaiken, tekemään kaiken, kokemaan kaiken." Toki kaikki tuntuu hohdokkaammalta, kun on vain vähän aikaa. Ehkä useammassa kuukaudessa rupeaisi taas arvostaan kotimaataan enemmän. Niin mulle kävi ainakin ennen. Mutten silti voi mitään sille, että välillä olisi vain ihanaa kadota vähän jonnekin. No katsotaan mihin budjetti riittää kesällä.
Oli siis ihanaa. Ja en ole paljon analyysiä pohtinut. Vapaus on aika kivaa - ainakin maanantain duunipäivään saakka.
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti