Mitä meinaan tehdä tuon duuniasian kanssa. Ei välttämättä tarvitse tehdä yhtään mitään, koska en tiedä, pääsenkö vielä jatkoon vai en. Kuulen siitä sitten ensi viikolla. Tavallaan houkuttelisi vaihtaa, mutta toisaalta jäin miettimään haluanko oikeasti tehdä kuitenkaan juuri kyseistä tarjottua duunia. En oikein tiedä. Firma periaatteessa kyllä kiinnostaa. Toisaalta vanhakaan ei ole huono, vaikka olenkin jo vähän kyllästynyt tiettyihin rutiineihin, niin silti on vielä opittavaakin. Eli en ole missään "pakko olis löytää uusi duuni" -ahdistustilanteessa. Lisäksi esimies asia on siellä aika auki, kun rekrytoivat myös jollain aikavälillä esimiestä. En siis tiedä, kenen alaiseksi menisin. Toisaalta pomot tuppaavat nykyään vaihtumaan niin nopeasti, että sen asian kanssa ei parane kun tulla toimeen.
Haastattelu meni kai ihan jees. Ja se oli mielenkiintoinen ja ihan hyvää harjoitusta. Olen aina vähän luistellut seuraavaan duuniin aina jonkun luontevan siirtyämän kautta, joten en ole oikeasti hakenut töitä sen jälkeen kun täytin 24v. Eli en oikeastaan osaa edes hakea töitä enkä tiedä, mitä nykyisenä itsenäni vastaan tuollaisissa tilanteissa. Siksikin siis hauska kokemus.
Terapiaa en ole miettinyt yhtään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti