Taviksen elämää

Aika nopeasti sitä sitten taas tipahti lomapilvistä takaisin arkiseen raadantaan ja sateiseen Suomeen. Olo on silti muuten ollut aika kevyt ja iloinen. Kävin tänään sateesta huolimatta sovittelemassa aurinkolaseja ja muutenkin on ollut aika stressitön olo, vaikka olikin vain 400 mailia odottamassa inboxissa. Osa sentään spämmiä, uutiskirjettä ja muuta suoraan roskakansioon menevää.

Mietin aika usein, että pitäisi puhua tästäkin terapiassa. Se on ihan automaattista. Kun tulee mieleen jotain ihmissuhteisiin liittyvää. Tai töihin liittyvää. Tai mitä milloinkin. En ole vielä ihan tajunnut, että se on todellakin ohi. Pikemminkin on sellainen olo, että Terppa on vaan lomalla. Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu jopa hiukan ankealta ajatus siitä, etten enää ikinä mene sinne. Kai se on jotain erokipua edelleen. Muuten olen kyllä ollut hilpeä. Varsinaisesti ajan ja rahan lisääntymistä en kyllä ole huomannut. Energiatason kyllä - mutta se on ehkä lomasta johtuvaa. Lisäksi on hyvä fiilis siitä, että levoton odotuksen tunne on ohi. Ei tarvitse enää käydä itsensä kanssa sitä "miltä tuntuu, sitten kun lopetan" -keskustelua.

Hiukan eilistä päivää sekoitti se, että sain yllättävän työtarjouksen entiseltä pomolta (4 v. sitten ex-esimieheni). Menen huomenna haastatteluun, vaikken olekaan vaihtamassa duunia. Silti kiinnostaa toki nähdä, mitä tarjoavat ja vähän testata omaa "markkina-arvoa". Kun nyt kerran ottivat yhteyttä. Mutta vähän silti jännittää. (Mitäs jos se onkin tosi hyvä duuni? ääk? en ole ajatellut vaihtaa nyt mihinkään..) Toisaalta kivaa, että joku on kiinnostunut ja tarjoaa ylipäänsä. Onhan nyt hieman työnhakijan markkinat, mutta silti olin imarreltu. Enää puuttuu se, että joku täydellisen ihana mies ottaa yhteyttä. Taloudellinen tilanne kun jo parantui terapian lopettamisen seurauksena ainakin teoriassa.

Vähän kuin jossain hölmössä kiertokirjeessä. Toimi näin ja hyviä asioita alkaa vain tapahtua. :)