Ovat siis syitä siihen, miksi on ollut kirjoitustaukoa. Olin koko viikonlopun poissa kotoa ja en sitten paljon ehtinyt postaamaankaan.
Työasiat ovat edistyneet niin, etten vaihtanut duunia, koska uudesta selvisikin asioita, joiden vuoksi olin vähemmän kiinnostunut siitä. Eli käytännössä hakivat ihmistä, joka ehtisi myös kehittää ja miettiä isompia linjoja, mutta käytännön hommille ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tekijöitä. Eli työmäärä kuulosti valtavalta. Pelkäsin, että uudessa olisin yksin lapioinut vaikka mitä käytännön duunia ja lisäksi olisi pitänyt ehtiä kuitenkin suunnitella, kehittää ja luoda uusia toimintapoja. Yleensähän se sitten menee niin, että kehittäminen jää aika vähelle, koska perusduunit on kuitenkin ihan pakko tehdä. Koska nykyinenkin työ on kuitenkin ihan ok, ei kannata vaihtaa, jos ei ole ihan varma. Ja nyt on kuitenkin aika paljon työpaikkoja auki tai niitä tulee auki.
No olen puhunut tilanteesta sekä entisen esimiehen kanssa (hänen yksiköstään saattaa avautua jotain lähitulevaisuudessa) että nykyisen esimiehen kanssa (huolestui ja antoi minulle enemmän vastuuta ja haastavamman projektin). Joten tarinan opetus näyttäisi olevan se, että "valitus" kannattaa ja työntekijä on heti erittäin kiinnostava, kun hänelle on tarjottu töitä muualta. Olin kyllä ihan rakentava ja nostin esimiehen kanssa keskusteltaessa esiin vain pari juttua, joihin en ole niin tyytyväinen. En siis kiukutellut ja polkenut jalkaa. :)
Aika hyvä fiilis, koska tein kuitenkin päätökseni harkiten ja miettien, ja nyt sitten olen oikeasti päätynyt ratkaisuun mielestäni ihan fiksuista syistä. Ei siis tarvitse jatkossa harmitella, että olisiko pitänyt lähteä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti