Seksistä ja rakkaudesta

"Mä olen varmaan tosi paha ihminen, mutta mulle seksi ja rakkaus ovat erillisiä asioita." Sanoi siis aiemmin mainittu varattu mies, joka yritti lämmittää suhdetta kanssani. Olin lähinnä tyrmistynyt, niin hullulta se kuulosti. KUINKA NAIIVIA, KUINKA TYPERÄÄ! teki mieli kiljua! Ihan kuin 2000-luvulla elävälle naiselle seksi ja rakkaus olisivat aina yksi yhteen. Tai, että näiden kahden asian erottaminen tekisi hänestä jotenkin pahan ihmisen yleisesti ottaen. Tai että niiden erottaminen olisi joku oikeutus pettämiselle.

Se, että ihmiset voisivat aina tietoisesti erottaa täysin rakkauden (oma herttainen parisuhde) ja seksin (työpaikan hehkeä mimmi) toisistaan ja samalla myös hallita kaikkea siihen liittyviä tunteita täysin suvereenisti on vähän naiivia. Eli siltä pohjalta ajatus siitä, että lähtisin suhteeseen varatun miehen kanssa, jolle minä edustaisin alusta saakka vain seksiä ja tyttöystävä vain rakkautta on aika absurdi. Kun en siis kuitenkaan ensisijaisesti etsi pelkkää seksiä vaan nimenomaan parisuhdetta. Minusta myös ajatus siitä, että miehet voivat erottaa aina nämä kaksi asiaa selvästi toisistaan ja naisilla ne menevät aina sekaisin on aika epärealistinen.

No postauksen tarkoituksena ei ollut analysoida seksin ja rakkauden eroa vaan pikemmin kirjoittaa moraalisesta suhtautumisestani seksiin ja seksikumppaneihin. Minusta sinkkuihmisellä on toki oikeus harrastaa yhden illan juttuja tai viettää hauskoja iltoja jonkun fuck buddyn kanssa. Mutta oikeus seksiin ja seksuaalisuuteen ei ole synonyymi itsekkyydelle. Seksi, joka ei tapahdu parisuhteessa, ei ole minusta ensisijaisesti itsekästä ja siten itsekkyys ei ole sen luonnollinen seuraus. Myöskään se, että kykenee erottamaan seksin ja rakkauden ei tarkoita sitä, että olisi oikeus toteuttaa kumpaakin puolta täysin vapautuneesti muiden tunteista välittämättä.

Ehkä yritän nyt selittää vieläkin aiempaa kommenttiani, että voisin antaa hetkellisen uskottomuuden anteeksi - ehkä - pohjaa juuri ajatukseen, että myös minulle seksi ja rakkaus ovat eri asioita. Seksi on pienempi asia kuin rakkaus ja seksin takia ei välttämättä kannata heittää kaikkea muuta menemään. Pystyykö sitten antamaan anteeksi on toki eri juttu ja selviää vasta käytännön tilanteessa. Toisen loukkaaminen on aina iso asia. Samoin itsekkyys on iso asia. Myös seksikumppanin, jonka kanssa ei seurustele, loukkaaminen on yhtälailla rumaa. Senpä takia olen aina pyrkinyt välttämättään yhdenillan juttuja, joissa toiseen suhtauduttaisiin jotenkin töykeästi tai aamulla paettaisiin paniikissa paikalta. Minusta toisen ihmisen huomioonottaminen on perusedellytys, olisi suhteen kesto ja tulevaisuus mikä tahansa. Yhden yön juttukin voi olla hellä ja hauska. Eikä yhden yön kumppaneita kannata vaivata omilla ongelmillaan. Ei ainakaan millään "rakastan tyttöystävääni, mutta haluan panna muita" jaarituksilla. Se ei ole sympaattista, eikä kiinnostavaa. Jos haluaa iskeä naisen hetkeksi kannattaisi edes yrittää olla kiinnostava ja sympaattinen.