Jotenkin tässä taas kävi niin, että olen menossa keskiviikkona seuraavaan haastatteluun. Eli vaikka olinkin päättänyt, että en vaihda nyt duunia, niin en paljon ehtinyt saada sanaa väliin, kun huomasin olevani menossa tapaamaan muita firman pomoja jo aiemmin tapaamani ex-esimieheni lisäksi. Eli puhelu oli lähinnä ilmoitusluontoinen : mielellämme jatkamme keskustelua kanssasi, pääsetkö keskiviikkona? Hienoa, ja nähdään sitten heipä hei. Sen jälkeen olen taas miettinyt, pitäisikö oikeasti ottaa rohkea askel ja vaihtaa duunia. Koska harvoin uusiin haasteisiin siirtyminen on kuitenkin aiheuttanut mitään huonoa. Toki mua saatetaan pitää vähän vaihtelunhaluisena ja päämäärättömänä, mutta toisaalta nykyisin arvostetaan sitä, että on monipuolista kokemusta ja nähnyt muutakin kuin yhden firman. Lisäksi uudessa, potentiaalisessa duunissa kiehtoo suht dynaaminen ja menevä työyhteisö kun nyt olen enempi perinteisessä, hitaammin reagoivassa ja isossa puljussa. Toki työkaverit ovat tosi kivoja nykyisessä.. Ja ainahan muutos vähän arveluttaa, jos ei ole ihan pissed off.
Blääh. Vaikea tietää, mitä pitäisi tehdä. Soitin kasvatti-isälleni jutellakseni hänen kanssaan dilemmasta, mutta hän oli jossain oman duuninsa iltatilaisuudessa. Jutellaan sitten huomenna. Työasioista ollaan aina pystytty puhumaan hyvin, koska hänellä on pitkä kokemus yrityselämästä. Terapiasta puhuminen olikin sitten pikkasen hankalampaa, mutta hyvä sentään, että edes jotkut aihealueet ovat helppoja.
Mietityttää, että pakenenko jotain työongelmaa sillä, että taas vaihdan. Mullehan lähteminen ja jättäminen on aina ollut helpompaa kuin jääminen ja ongelmien selvittäminen. Heitän hanskat tiskiin ja lähden kun tulee jotain kivempaa. Perustelen itselleni, miksi on hyvä lopettaa/vaihtaa/mennä muualle. Toisaalta olen ollut nykyisessä toimenkuvassani lähes 2 vuotta. Ja itse firmassa jo paljon kauemmin. Valmistumisen jälkeen olen ollut vain vuoden muualla ja lopun aikaa täällä eli kuitenkin lähes 4 vuotta.
Nyt kun ei ole perhettä eikä valtavaa asuntolainaa lähteminen on myös helppoa. Ei haittaa niin paljon, vaikka menisikin vähän pieleen. Toisaalta yhtä hyvin voisi lähteä maailmalle. Suomessa vaihtaminen on vain turvallisempaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei!
Mulla on työsuhteet kestäneet aina about 2-3 vuotta. Enkä ole mielestäni paennut vaan aina on halunnut lähteä uusien haasteiden perään, oppia uutta ja päästä uudenlaisiin projekteihin. Nykyisessä onkin jo 2 vuotta 7 kk takana joten...
Mut siis piti sanoa, että kyllä mä sinuna lähtisin jos tuntuu yhtään siltä. Ja tommonen et oikeen tarjotaan, sä pääset varmasti neuvotteleen palkasta ja vaikuttamaan aika paljon omaan duuniisi jos olet niin haluttu!
Sitäpaitsi asiantuntijat sanoo että 5 vuotta on ehdoton MAKSIMI yhdessä duunissa!
Joo niin kai se on, että 5 vuotta on maksimi. Ja jossain Nokiallahan jengi vaihtaa toimenkuvaa ihan alvariinsa. Eli lähes 2 vuotta on ihan ok aika vaihtaa. Ja siis oeln kuitnekin ollut yli 3,5 vuotta tässä firmassa.
Kai tää muutoshaluttomuus johtuu siitä, että nykyisessä firmassa on aika perinteiset arvot ja siellä arvostetaan kauheasti sitä, että joku on ollut pitkään ja palkitaan niitä, jotka on pitkään. Ihmiset puurtaa sitkeästi 10 vuotta, vaihtaa ehkä vähän talon sisällä hommia ja sitten ne joskus sitten ehkä ylennetään. Kun on ensin malttanut hoitaa hommansa ja odottaa kiltisti (siis muutamaa kultapoikaa lukuunottamatta, jotka on ylennetty tosi nopeasti).
Joo, kaipa sitä vaan pitää neuvotella ja katsoa, paljonko saa etuja ja palkkaa ja muuta kivaa.. ;)
Mä olen siis ollut siellä valmistumisen jälkeen vähän niinkun kesätöissä/harjoittelijana, eli tunnen talon, mutten ollut siellä koskaan "virallisesti" duunissa. Tykkäsin kyllä silloin, vaikka toki oli joitain miinuksiakin. Jengi on kyllä vaihtunut aika paljon sen jälkeen. Siitä on jo kuitenkin aikaa.
Ja monet on siis olleet ei 10v vaan 20v tai 30v!!!
Lähetä kommentti