Kranttu ja hankala alainen

Kauhean ristiriitainen olo. Mun nykyinen pomo, entinen kolleegani, on ihan pihalla monista asioista ja olen nyt useamman kerran joutunut tilanteeseen, että kirjoitan hänelle kaiken valmiiksi powerpointiiin ja preppaan vielä ennen esitystä. Eli laitan sanat suuhun. No sitten istun ja kuuntelen, kun tyyppi menee edustamaan meidän tiimiä sinne ja tänne. Ja puhumaan asioita, joista ei tajua hevon humppaa. Ja ajattelen yhä useammin, että miksi mä en voisi yhtä hyvin mennä, kun sentään osaan ne asiat. Kun ei se osaa vastata edes kysymyksiin. Jos on joku isompi tilaisuus, jossa mäkin olen paikalla, niin mä vastaan kaikkiin kysymyksiin ja täsmennän, kun pomo ei osaa.

Ymmärrän, että asiantuntijaorganisaatiossa ei voi osata kaikkea. Ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija. MUTTA tietyt perusasiat kaikesta pitäisi kuitenkin osata! Ja kun aika usein tuntuu siltä, ettei sitä edes kiinnosta tän mun vastuualueen opettelu, koska se ei ole kovin lähellä hänen omia vahvuuksiaan. Eikä myöskään kiinnostusalueitaan. Mutta mitä MINÄ teen esimiehellä, joka ei ymmärrä mun jutusta mitään?? Ja se käy kuitenkin ottamassa kunniaa mun jutuista.. Tai ainakin edustaa meitä ja on päättämässä asioista ja en voi edes luottaa siihen, että päätöksissä olisi mitään järkeä. Onneksi se tähän saakka on kysynyt myös mun mielipiteen, mutta turhauttaa silti.

Kai mä olen vain pikkumainen, kranttu pomojen suhteen ja kateellinen. Mut mua ei ihan hirveästi innosta nostaa ja pönkittää jonkun samantasoisen tyypin uraa ja antaa sen viedä kunniaa mun töistä. Enkä koe, että saisin siltä suurtakaan sparrausapua, kun se on vaan niin pihalla.

Miettimäni mahdollinen uusi työ ei ole ihan ideaali. Mutten oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Odotan kai vaan, miten projekti etenee.