tiistai 8. huhtikuuta 2008

Huomenna en menekään aamulla

Olen käynyt keskiviikkoisin terapiassa viimeiset viisi vuotta ja risat. Eli siis käytännössä aina. Hullua, etten mene enää huomenna. Mietin jo valmiiksi, että "ai niin huomenna on taas aikaisempi herätys." Mutta ei olekaan. Ensimmäinen hyvin konkreettinen elämänmullistus. Saattaa tuntua tosi pieneltä asialta ei-analyysissä käyville. Mutta analyysin idea kun on se, että käydään paljon. Ja usein. Ja aina samoina päivinä. Ja koskaan ei luisteta, jos ei ole ihan paniikki tai joku pakollinen ja tärkeä meno. Sitten yritetään siirtää. Ja jotenkin junailla, että silti ehtii terapiaan. Tulee vaikka vähän myöhässä töihin.. Syyttää liikenneruuhkia tms.

Huomenna on siis ensimmäinen päivä, jolloin muutos alkaa tuntua. Nyt olen vain lomaillut. Tai pikemminkin tämä ilta on ensimmäinen ilta. Mietin jopa tänään, mitä Terpalle kuuluu ja meneeköhän huomenna joku jo minun ajallani. (mustasukkaisuutta..) Ja käyköhän koskaan kenellekään lopettaneelle niin, että meneekin vahingossa aamutokkurassa terapiaan, jos on unohtanut lopettaneensa. Liian unessa. Tuskin käy, kun kyse on kuitenkin aika isosta asiasta. Mutta siitä saisi jollain tavalla hupaisan piilokamerajutun. Varsinkin kun mäkin olin jo kauan miettinyt asiaa. Se olisi lähinnä traagista, ei kovin koomista.

Huomenna menen sitten terapian tilalta "työhaastatteluun". Villiä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Argh. Koitin kirjoittaa kommenttia, mutta kone katsoi parhaaksi sensuroida sen lähetysvaiheessa.

Lähinnä kirjoitin siitä, kuinka ryntäily on ilmeisesti analyysin yleisehkö lieveilmiö. Koko ajan saa vähän kiriä, sovitella ja juoksennella, että pystyy edes jotenkin kuromaan kiinni sen ajan, minkä monta kertaa viikossa analyysissä käyminen vie. Tunneille mennään, ellei jotain aivan ylitsepääsemätöntä tule, ja työmatkojen ynnä muiden aiheuttamia muutoksia sitten vasta saakin sumplia. Analyytikkoni tarjosi ystävällisesti joskus mahdollisuutta tulla klo 7 aamulla tunnille ennen jotain työmenoa, mutta se on tainnut olla jotakuinkin ainoa kerta, kun olen kieltäytynyt.

Sunshine kirjoitti...

Mähän kävin kauan 7.30, joka oli ihan ok, ehti hyvin duuniin. Mutta oli se nyt aika aikaista. Seiskalta olisi ihan hirveää.

Joo sitä ryntäilyä en kyllä kaipaa yhtään. :)