Tylsää ja rauhallista

Hiihtolomaviikko, jolloin suurin osa perheellisistä valuu lomille ja talo hiljenee. Samalla oma olo on rauhoittunut ja jopa pitkästynyt. On vähän flunssaa, ei voi oikein kunnolla urheilla, töissä on tylsää ja mitään ei oikein tapahdu, henkinen fiilis on lähinnä laiska ja huojentunut viime viikon rankkojen tunteiden jälkeen. Päässä on tyhjää.

Olen nähnyt ystäviä ja puhunut heidän kanssaan äidistä, mikä on ollut puhdistavaa. Eilen oli tosi hyvä keskustelu erään läheisen ystävän kanssa, jolla on itselläänkin ollut välillä aika rankkaa. Puhuttiin paljon siitä, että mun pitäisi vaan useammin puhua asioistani, myös niistä vaikeista, ja mun pitäisi sitä kautta enemmän antaa myös muille mahdollisuus tukea ja kuunnella. Kun ei päästä lähelle ja puhu, niin muidenkin on aika vaikea kysellä, kun ei välttämättä edes uskalla nostaa joitain aiheita pöydälle. Pitäisi "antaa anteeksi" ihmisille se, että he eivät ole kokeneet mitään vastaavaa. Kai sitä liian usein tekee sen virheen, että olettaa, ettei toinen kuitenkaan tajua ja sitten on vaan hiljaa ja mötköttää mielessään, että "kukaan ei tajua mua". Usein ei toki tajuakaan, mutta ei voi myöskään oppia ymmärtämään, jos ei edes anna mitään mahdollisuutta.