Selasin eilen illalla joitakin vuosia sitten ostamaani Vapaan assosiaation paluu -kirjaa, koska se tuli puheeksi keskustelussa Trinityn kanssa. Löytyy lyhyt kuvaus esim. täältä. En ole varmaan koskaan ennen viitsinyt kirjaa lukea kokonaan - niin kuin en nytkään - mutta luin siitä siis osia. Kieltämättä osa näistä teoriakirjoista antaa kyllä koko prosessista ihan hullun kuvan tai ehkä pikemminkin psykoanalyysin taustoista ja tavasta nähdä esim. naisen kehityskaari. Tuntuu kuin äidistä irtautumisen jälkeen (eli siis kai uhmaiän jälkeen) koko ihmisen kehitys riippuisi suhteesta penikseen! Isän penikseen, omaan peniksettömyyteen, poikien peniksiin.. HIHAA.
Ei siis ihme, että analyysillä on vähän outo maine tavisten keskuudessa.
Mä en ainakaan muista, että penis olisi ollut millään tavalla mitenkään vaikuttava asia mihinkään mun lapsuudessani. Tai että siihen olisi liittynyt mitään vahvoja mielikuvia. Koko yhdyntäjuttukin selvisi mulle varmaan suhteellisen myöhään ja siitäkään en muista mitään ihmeellistä AHAA-elämystä. Sen kyllä muistan kun 5-vuotiaana pohdin naapurin pojan kanssa, joka oli 6 v. että mistä tietää, että joku on jonkun isä. (Äitini oli väittänyt minulle, että isäni ei ole oma isäni, vaan oikea isäni on Amerikan presidentti ja tätä siis pohdimme sitten yhdessä). Olimme molemmat niin pieniä, että niin presidentti kuin seksikin olivat aika etäisiä ja kaukaisia asioita. Joten emme keksineet muuta kuin, että asuu yhdessä äidin kanssa samassa talossa tms. Mutta jos se ei ollutkaan se juttu, niin sitten oli aika monimutkaista.
Muutenkin mua häiritsee noissa kirjoissa hirveästi se, että nainen nähdään niin kovin heikkona ja herkkänä suhteessa miehiin. Suurinpiirtein suora lainaus kirjasta: "Blaa blaa blaa..tyttö voi masentumatta kilpailla poikien kanssa, vaikka häviääkin heille. (Kuvaa siis fyysistä aktiiviteettia, ei henkistä). Itse ainakin muistan olleeni ala-asteella lähes kaikkia poikia pidempi enkä kokenut poikia mitenkään voittamattomiksi ja suunnattomasti paremmiksi missään perusliikuntajutuissa. Enemmän kyse on kuitenkin yksilöistä koulumaailmassakin. Lisäksi lapsi voi onnistua ja pärjätä hyvin monella muulla saralla kuin liikunnassa ja hakea sitä kautta onnistumisia, varsinkin kun tytöt kampittavat pojat lähes kaikissa kouluaineissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kuten alempana kirjoitin, munkin analyysikokemukseni on aika kaukana stereotyyppisestä psykoanalyyttisestä teoriasta, vaikka välillä sitä löytää itsestään mitä kummallisimpia tunteita. Analyytikon kommentit kuitenkin tuntuvat useimmiten ihan järkeenkäyviltä, kun taas esim. mainitut peniskateusjutut tuntuvat aika vierailta. En edes löydä itsestäni kovin suurta feminististä raivoa aiheen edessä, enemmän vaan on sellainen olo, että joku on vähän innostunut liikaa lennokkaita teorioita kehitellessään. Ehken vain ole kokenut valaistumista. Jostain muistaakseni luin myös, että oman oidipaalivaiheensa kanssa voi päästä kosketuksiin analyysin avulla. Sitä odotellessa :)..
Toki voi olla, että noilla käsitteillä tarkoitetaan jotain hyvinkin arkisia tunteita ja tiedostamattomia ajatuskiemuroita, eivätkä tekstit samalla lailla avaudu, kun kielenkäyttö ei ole tuttua.
Samoja fiiliksiä. En mäkään mitään raivoa tunne, vaan pikemminkin huvitti se lukemani eilen. Ja toki noissakin teorioissa näkyy aika ja naisen alisteinen asema yhteiskunnassa ja toisaalta hämmentää miehisyyden näkeminen jonain niin kovin ihmeellisenä asiana, jossa olisi valtavasti kadehdittavaa.
Mutta kieltämättä mainitsemasi kielenkäyttö on asia, johon kiinnittää eniten huomiota. Jos tiettyjen sanojen tilalta käytettäisiin muita termejä, teksti itsessään ei herättäisi niin paljon vastustusta Vaikka puhutaankin enemmän maskuliinisina pidetyistä ominaisuuksista eikä suoraan seksistä, tuntuu aika erikoiselta lukea kirjan tapauskertomuksesta "Tällä välin A oli ottanut käyttöönsä paljon penisominaisuuksia:luovuutta, johtajuutta ja esiintymistaitoa. Nämä eivät olleet hänelle täysin uusia, vaan hän oli menettänyt ne isän sairastuttua psykoosiin ja käytettyä hänt' hyväkseen omissa ongelmissaan A:n ollessa 12-vuotias." Eli siis esim. luovuus nähdään tässä jotenkin maskuliinisena ominaisuutena, johon isäsuhteella on ollut vaikutusta, mutta sitä kutsutaan "penisominaisuudeksi".
Hehee. Veikeä tuo 'penisominaisuus' -termi. Ymmärrän vielä tuon, että tietyt toisiinsa liittyvät ominaisuudet nähdään maskuliinisina, mutta niiden kutsuminen penisominaisuuksiksi on vähän koomista, vaikka sinänsä nimitys on tavallaan looginen. Ehkä kun riittävän kauan kutsuu tiettyjä ominaisuuksia penisominaisuuksiksi, se alkaa kuulostaa ihan luontevalta nimeltä. Ovatko feminiiniset ominaisuudet sitten vaginaominaisuuksia :D?
Siinähän se toinen ongelma onkin. Puhutaan toki myös vaginaalisista ominaisuuksista, mutta psykoanalyysissä on Freudin ja seuraajien teorioiden mukaan katsottu,että "vagina saa tuntumansa vasta puberteetissä eikä vaikuta sitä aiempaan kehitykseen" ja siksi siitä ei ole juurikaan tarpeen ottaa huomioon. (Mitä kyseisessä kirjassa kyllä kritisoidaan.) Eli kyseisessä tapauskertomuksessa "Äidin sisimmässä rakkaudella pitelemä penis alkoi saada merkitystä, ja A:n oma sydän lämmetä. Hän suostui näkemään minutkin (terapeutti) perheellisenä, lapsia synnyttäneenä ja hän alkoi kaivata sisimpäänsä kasvatettavaa. Alkuun hän suostui kasvattamaan yhteistä analyysilasta ja alkaessaan virota ja edistyä, hän haaveili omasta lapsesta." Eli siis kasvua ja kypsymistä äidin rooliin kuvataan sen kautta, miten äiti suhtautuu isään. Eli tapauskertomuksessa suhde isään muuttuu (positiiviset muistot isän ja äidin rakkaussuhteesta palaavat) ja sitä kautta nainen löytää myös oman pehmeytensä ja mahdollisuuden ruveta äidiksi. Vaginaa ei mainita sanallakaan vaikka puhutaan halusta tulla raskaaksi.. ;)
Mietin virkeämpänä ehkä paremman kommentin, mutta vielä sananen ennen nukkumaanmenoa tuosta viimeisestä lainauksesta. Olen aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että osa analyytikoista tuntuu kirjoittavan tapauskertomuksistaan paikoin hassun naiivis-romanttisella tyylillä. (Vähän kuin kiero Harlekiini -novelli...)
Mutta kiinnostava ote tuokin.Mietin sitä lisää.
Onneksi ovat ymmärtäneet kritisoida tuollaisia teorioita..mutta kai naista on ylipäätään alettu ymmärtää myöhemmin kuin miestä, kuten tuossa ekassa kommentissasi totesit.
Kiinnitin huomiota lainauksessa myös siihen, että lapsen ilmeisesti oletetaan saavan ainakin pääsääntöisesti alkunsa kahden toisiaan rakastavan kypsän ihmisen hyvästä seksistä (joka luultavasti vielä kulminoituu molempien orgasmiin). Kirjoittaja kuvaa, kuinka äiti on 'rakkaudella pitänyt penistä sisällään', kun taas todellisuudessa lapsi voi yhtä hyvin saada alkunsa yhden illan jutusta, humalaisesta sähellyksestä tai seksistä, johon on suostuttu velvollisuudesta melko yhdentekevää kumppania kohtaan.Ehkä toisaalta tässäkin taas kielenkäyttö hämää.
Toisaalta psykoanalyyttiset äiti-isä-lapsi -asetelmat tuntuvat olettavan aina perusydinperheen.Tietenkin tämäkin asetelma on varmaan jotenkin yleistettävissä, mutta silti pistää joskus miettimään, että missä määrin ns. elämän realiteetit on otettu huomioon.
Täytyypä tosiaan lainata tuo kirja jostain.
Joo, vaikka yritän päästä tuon penistermin yli ja ajatella sitä laajemmin, niin jotenkin tuossakin lainauksessa mua häiritsi sen käyttö (miksei ovi sanoa, että äidin rakkaus isään alkoi saada merkitystä, miksi pitää puhua peniksestä??) ja toki myös tuo harlekiinimaisuus. Varmasti hyvä isäsuhde auttaa omien miessuhteiden rakentamisessa ja niin edespäin. Mutta jotenkin koko tuo kuvaustapa on aika outo.
Lähetä kommentti