Työn merkityksestä

Mitä vanhemmaksi ja kokeneemmaksi olen tullut, sitä enemmän kiksejä mä saan työn teosta. Enemmän mä saan tällä hetkellä henkistä tyydytystä mun duunista kuin monesta muusta asiasta. Analyysi on tuonut aika paljon tukea myös työelämään, mitä paremmin tuntee itsensä, sitä paremmin osaa ehkä suuntautua oikeisiin tehtäviin ja tulee ehkä paremmin muiden kanssa toimeen. Lisäksi musta on tullut paljon itsevarmempi ja luottavaisempi. Osaan myös vaatia enemmän esim. esimieheltä ja työnkuvaltani. En ole enää kovin jyrättävissä ja jos en ole ollut tyytyväinen olen myös hakeutunut uusiin, tyydyttävämpiin tehtäviin aika nopeasti.

Kun aloitin analyysin ja kirjoitin gradua ajattelin koko ajan, että siitä tulee kuitenkin ihan paska. Jotenkin itsetunto oli aika maassa ja stressasin ihan hirveästi. Ihan ok siitä kuitenkin tuli, vaikken luottanut itseeni pätkääkään. Analyysissä olenkin käyttänyt ihan hirveästi aikaa myös työn pohtimiseen. Mitä haluan ja kuinka paljon olen valmis käyttämään aikaa työhön vapaa-ajan kustannuksella. Tietenkään mitään absoluuttista totuutta ei ole löytynyt, mutta ehkä kohtuullinen balanssi kuitenkin. Välillä olen ollut aika loppu ja silloin on ollut pakko pysähtyä miettimään, kuinka paljon oikein jaksaa. Ja onko mun taustalla varustetun ihmisen järkevää vetää itseään ihan piippuun.

Mun perhe/suku on aika työkeskeinen ja tietynlaista työnarkomaniaa on aina pikemminkin ihailtu kuin kummeksuttu. Murheita puretaan töihin ja oma äitikin väsähti aikoinaan kun yritti olla superäiti, supervaimo, superhyvä työssään ja piti tosi vähän lomia ja opiskeli vielä lisää jne. Mun kasvattiäiti taas on ollut paljon kotona, mutta jotenkin ihaillut uranaisia ja kannustanut meitä lapsia kauheasti opiskelemaan. Lukiossa ollessani hänellä oli usein tapana todeta, että jos valitsisi uudestaan niin olisi itsenäinen nainen, joka keskittyisi uraansa. Eli kaipa ihmiset aina ihannoivat jotain muuta, mitä itse ovat. Todellisuudessa kasvattiäitini ei ole varsinaisesti mitään uraohjustyyppiä, koska on vain liian pehmeä ja joustava ja enemmän pohdiskelija kuin tekijä. Jos haluaa yrityselämässä eteenpäin pitää olla aika dynaaminen ja jopa vähän kova.