Vaikuttaisi siltä, että ystäväni aikoo pitää lapsen. Varmuutta päätöksestä ei vielä tietenkään ole, koska kysymys on todella isosta muutoksesta ja tottakai todella isosta ratkaisusta. Mutta kieltämättä abortti tässä iässä, kun on jo parisuhteessa, on aika iso ratkaisu. Ja myös epäluottamuslause parisuhteelle. En ehkä niin ajatellut asiaa siltä kantilta, ennen kuin puhuin ystäväni kanssa enemmän aiheesta. Jos on oikein onnellinen ja rakastunut, niin lapsi on kuitenkin suhdetta vahvistava asia ja abortti taas tietynlainen signaali siihen suuntaan, ettei olla kovin sitoutuneita.
Suhteen jatkaminen abortin jälkeen voi olla vaikeaa. Jollain tasolla voi kuitenkin tulla katkeruuden tunteita - varsinkin naiselle - vaikka tavallaan vika olisi molempien huolimattomuudessa. Nainen on kuitenkin se, joka kantaa kaikki fyysiset - ja suurimman osan henkisistäkin - seuraumuksista. Jos abortti aiheuttaa lapsettomuutta (harvinaista, mutta mahdollista), kyse on aina naisen kehosta. Mies voi hankkia lapsen varsin helposti vaihtamalla naista. Raadollista, mutta totta. Lastaan harvoin kukaan katuu myöhemmin, aborttia paljon helpommin. Toisaalta lapsen pitäminen edellyttää valtavaa luottamusta toiseen. Että vaikka mitä tulisi, niin ei jää yksin lapsen kanssa. Lapsi on kuitenkin suurin sitoumus, mitä voi elämässään tehdä. Kaikesta muusta kun yleensä pääsee aika "helposti" eroon, jos vain haluaa. Ei mikään ihme, jos pelottaa. Ja toisaalta ero voi tulla aina riippumatta siitä, kuinka kauan on oltu yhdessä; kymmenen vuoden jälkeen tai puolen vuoden.
Kaipa oma roolini on ollut vain kuunnella ja tukea, olisi ratkaisu sitten mikä tahansa. Ehkä hieman koitin kuitenkin puhua sen puolesta, että varmasti hän selviää, vaikka pitäisikin lapsen. Ovathan nuoret, terveet ihmiset aina saaneet lapsia vähän kummallisissa tilanteissa - ja selvinneet. Vaikkei omia mielipiteitään pidä liikaa tuputtaa. Taloudellisesti tilenne ei ole kovin optimaalinen, mutta muut asiat ovat kuitenkin aika hyvin. Ja myönsin kyllä, että haluaisin ajatella jotenkin romanttisesti, että asiat tapahtuvat hieman "kun niiden on tarkoitus tapahtua". Lapsettomana on niin helppoa sanoa, että kyllä lapsen kanssa selviää, jos vain haluaa selvitä. Pienen lapsen kanssa elävän arki on sitten yleensä vähemmän juhlavaa.
Hassua, mutta ystäväni tarina osoittaa niin suoraan, miten nopeasti asiat voivat elämässä kuitenkin muuttua. Vielä vuosi sitten hän kipuili eroa hankalan, pitkän suhteen jälkeen. Ehkä siksi pitäisi vain antaa mennä ja luottaa siihen, että omassakin elämässä asioita jollain aikavälillä vain tapahtuu. Aina ennenkin on tapahtunut. En sentään toivo itselleni noin radikaalia muutosta, mutta jotain muutosta ylipäänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hm. Olen usein samaa mieltä kanssasi asioista joista kirjoitat, mutta tämän entryn eka kappale sai multa kyllä karvat pystyyn. Toki aborttihalut parisuhteessa voivat henkiä epävarmuudesta suhteessa, mutta kovin rankkoja yleistyksiä tuosta ei minusta kannata vetää. Aborttiin voidaan päätyä monesta muustakin syystä. On toki hyvä jos aborttia ei tarvitse tehdä, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeää, että abortin VOI tehdä tulematta syyllistetyksi parisuhteessa luottamuksen puutteesta. Mies voi olla hyvä, mutta ajoitus väärä. Lapsen saaminen muuttaa elämää niin paljon, että asiaa kannattaa miettiä riittävän pitkään. Viime hetkellä voi itselle selvitä sekin, ettei edes halua äidiksi.
Abortti aiheuttaa myös miehelle aika kovia suruja. On se miehellekin aika iso juttu kun hänen siittämänsä lapsi abortoidaan.
Minähän tein exäni kanssa abortin juuri tuossa tilanteessa paitsi että asuimme 150 km päässä toisistamme ja kaikki muukin oli viturallaan...
Jos ikää on lähemmäs 30 ja parisuhde jokseenkin kunnossa niin miksei? Eikä yksinhuoltajuuttakaan pidä pelätä jos niin sattuu käymään.
Olen iloinen ystäväsi puolesta että uskaltaa tehdä näin rohkean ratkaisun!
Toki voi. Enkä ollenkaan tarkoittanut, ettei aborttia voisi tehdä tai että se olisi väärin. Tässä taas näkee, että abortti on kuitenkin jostain syystä aika herkkä asia, ja siksi siitä kirjoittaminen puoleen tai vastaan on kovin vaikeaa.
Taustaksi siis, että itse olen aina ollut vahvasti abortin kannalla ja puoltanut sitä hyvin ehdottomasti.
Mutta lähinnä itse mietin tuota ystäväni sanoman kautta, eli hän itse oli huolissaan abortin vaikutuksesta parisuhteeseen ja se ehkä sai minut miettimään asiaa hierman eri tavalla. Toki tilanne riippuu ihan hirveästi kustakin parista ja kulloisestakin elämäntilanteesta. Esim. tässä tapauksessa ystäväni on tietää haluavansa lapsia "sitten joskus" ja hän on jo kuitenkin n. 30v. Eli tilanne on varmasti erilainen, jos hän olisi nuorempi, tai hänellä olisi jo lapsia, tai ei olisi ollenkaan varma, haluaako ylipäänsä lapsia. Mutta ehkä tässäkin asiassa oli taustalla asioita, joita ystäväni kertoi minulle, ja joita en nyt sitten yksityiskohtaisesti avannut omaan postaukseeni. Anteeksi siis, jos postauksesta tuli liian yleistävä.
Muutenkaan en halua kirjoittaa mitään kaikille sopivia yleistyksiä, vaan pikemminkin kuitenkin pohtia tilannetta omasta ja nyt ystäväni näkökulmasta.
Kyllä minäkin olen abortin kannalla JOS olosuhteet ehdottomasti eivät sovellu perheen perustamiseen. Ja jokainen päättää erikseen mikä on se raja missä näin käy. Ei abortista kirjoittaminen ole minusta ollenkaan vaikea asia sitäpaitsi.
Mutta olen iloinen että yksi ihminen joka on miettinyt abortin ja lapsensaamisen välillä, aikoo pitää lapsen ja varsinkin, kuten sanoit, kyseessä on jo kypsempi ja kokeneempi nainen. Että uskaltaa olla rohkea ja ottaa sen riskin luopua omasta itsenäisyydestä/itsekkyydestä ja antaa elämänsä johonkin muuhun. Ja nimenomaan tämmöisessä "vahinkotapauksessa". Oli syy sitten parisuhde tai mikä tahansa jota et "avannut" tässä postauksessasi.
Mutta mulla hyrrää hormoonit ja muutenkin pää sekasin perheongelmien takia joten voin puhua pehmoisia:)
Lähetä kommentti