Makaan vain kotona, syön linssi-korianterikeittoa ja luen Anaïs Ninin päiväkirjaa, yhtä monista. . Aamulla olen nukkunut ja niistänyt ehkä järven.. Onneksi tajusin olla menemättä töihin, koska olo on rehellisesti sanottuna ihan hirveä. Pääsin nyt vasta alkuun, vaikka ostin kirjan ajat sitten. Kannattaa siis olla sairaana. Töissä ahertamisen sijaan voi keskittyä paljon kiinnostavampien asioiden lukemiseen ja pohtimiseen.
Luin päiväkirjojen ensimmäisen osan joskus nuorempana, kun en ollut vielä itse käynyt analyysissä. Ensimmäisessä osassa hän aloittaa analyysin ja nyt toisessa osassa Nin opiskelee (pikemminkin perehtyy) New Yorkissa analyytikoksi. Ihan mielenkiintoista ja jotenkin hyvin älyllistä, sivistynyttä ja samalla radikaalia. Toisen päiväkirjan alkaessa Anaïs on vasta 31-vuotias, mutta silti jotenkin paljon kypsempi ja syvällisempi kuin kukaan ikinä tuntemani ihminen. Nykyajan hektisyys varmaan pinnallistaa ja tekee kärsimättömäksi ja itse olen siitä ainakin mahtava esimerkki. Ahdistun heti, jos pitäisi jotenkin olla liikaa paikallaan, odottaa, hyväksyä, että mitään ei tapahdu heti, eikä niin nopeasti kun minä haluan. Kai me ollaan "kaikki mulle nyt ja heti" sukupolven tuotteita, kuten ystäväni S totesi joskus aiemmin.
Lisäski erittäin viehättävää sekä Ninissä, että toisessa ihailemassani kirjailijassa Simone de Beauvoirissa on se mieletön kyseenalaistamisen kyky, rohkeus etsiä omaa polkuaan elämässä ja pohdiskelevuus. Ja he ovat kuitenkin eläneet aika paljon ennen meitä ja ovat silti kyenneet olemaan paljon rohkeampia ja radikaalimpia kuin suurin osa omasta ikäluokastani. Ja heillä ei edes ollut kovin paljon malleja tai esikuvia toisin kuin minun sukupolveni naisilla.
Anaïs kirjoittaa muuten terapian lopettamisesta hauskasti. "Potilaani kärsivät yksinäisyydestä. Heidän sairautensa eristää heidät. Mutta kun he ovat parantuneet, he kärsivät toisenlaisesta yksinäisyydestä, koska on enemmän neurootikkoja kuin entisiä neurootikkoja. Ja entisillä neurootikoilla on erikoinen ymmärryksensä ja erikoinen kielensä."
torstai 21. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti