Tylsää, kyllästyttää..

Kävin katsomassa yhtä myytävää asuntoa eilen. Kallis ja pohja oli hieman hankala. Talo sentään oli kiva ja sijaintikin mainio. Mutta vähän omituisesta pohjaratkaisusta ei kannata maksaa niin paljon. Olen vaan niin jumalattoman kyllästynyt asumaan tässä ja jotenkin tuntuu niin ahtaalta. Kamat ei mahdu mihinkään. Voisi tietty vaan heittää kaiken turhan pois, mutta sitten on sellaisia pakollisia tavaroita kuten silityslauta ja imuri, jotka ovat aina tiellä ja eivät meinaa mahtua kunnolla mihinkään. Blääh. Lisäksi tässä iässä haluaisi jo yksiöstä pois. No aika nyt ei ole kovin optimaalinen, pitänee kai vaan etsiä sitä asunnollista miestä. Ei yhtään helpompi projekti, mutta ainakin halvempi. :)

Lisäksi työ kyllästyttää. En jaksaisi yhtään olla siellä. Hengailen työpaikalla ja teen kyllä hommani, mutten oikein mitään suurempaa. Ei oikein innosta. Tarvitsisin jotain uutta haastetta. Olen kyllä vähän katsellut työpaikkoja, mutten varsinaisesti aloittanut työnhakua. Pitäisi kai jaksaa päivittää edes cv.. Kun vaan tietäisin tarkemmin, mitä haluan, niin olisi paljon kivempi ruveta etsimään uutta työtä. No toisaalta ehtii panostaa vapaa-aikaan. Miesasiasta en jaksa edes ruveta valittamaan tällä kertaa.

Katsoin viikonloppuna aivan mahtavan elokuvan. Marjane Satrapin sarjakuviin perustuvan animaation Persepolis. En yleensä piittaa pahemmin animaatioista, mutta tämä oli loistava. Kertoo Iranin islamilaisesta vallankumouksesta pienen, hieman rääväsuisen tytön näkökulmasta. Aivan loistavasti tehty ja aihekin on todella kiinnostava.