Ilma kylmenee, pää selvenee

No niin. Nyt taas siis kotona ja vähemmän höyrähtäneenä kuin aiemmin. Maanantaina joudun taas töihin, minkä vuoksi olen kai joutunut vähän laskeutumaan taas maanpinnalle. Ilmakin viileni, joten kai kesäfiilis alkaa jo kaikota.

Olen ollut siivoamassa keväällä kuolleen mummoni asuntoa lähes koko viikon ja kieltämättä sekin on jotenkin tiputtanut muihin tunnelmiin. Olen löytänyt aika paljon vanhoja kirjeitä ja kortteja, joilla on valtava tunnearvo ja myös kertovat aika paljon omasta historiasta. Löysin mm. kirjeen, jonka toinen mummini, äidin äiti oli kirjoittanut isäni äidille 80-luvun alussa. Äitini oli silloin jätettänyt isäni minun ollessa noin 3v. Silloin ei ollut vielä ihan selvää, että äitini on sairas (skitsofrenia), mutta hänessä näkyi jo selviä muutoksia, ja ero oli kaikille, ennen kaikkea tietysti isälleni valtava järkytys. Muu perhe oli erittäin huolissaan, koska äitini oli muuttunut omituiseksi, ja mitään järkevää syytä eroon ei ollut. Äitini vain kehui isääni, mutta halusi silti erota. Liikuttavaa oli, kuinka lämpimästi mummini kirjoitti vävystään eli isästäni. Samoin se lämpö ja läheisyys, millä molemmat mummoni kommunikoivat keskenään oli koskettavaa lukea. Kaiken surullisen vastapainoksi löysin myös isäni ja äitini vanhoja rakkauskirjeitä opiskeluajoilta, jolloin he olivat valtavan onnellisia, nuoria ja aika lapsellisia. :)

Voisin kirjoittaa pitkän marinan sukulaisten välisen perinnönjaon ärsyttävyydestä, mutten nyt jaksa. Jos joku on joskus joutunut jakamaan kuolinpesää, niin tietää varmasti, mistä on kysymys. Harmillista oli, että se ihminen, joka on ollut mummoni kanssa kaikkein kylmimmissä väleissä oli haalimassa kaikkein innokkkaimpana kaikkea tavaraa itselleen. Olisi tehnyt mieli kysyä, että "kun sinä sitä mummoa niin inhosit, niin miten niin kovasti haluat sellaisen ihmisen romuja kotiisi?" Mutten sitten kommentoinut, purin kieleeni ja tyydyin vain ajattelemaan ilkeästi. Tavaroiden rahallinen arvo oli varsin vähäinen ja suurin osa lähinnä kierrätyskeskukseen menevää, eli sikäli ihan hyvä, jos jollain on käyttöä. Mutta kyseisen ihmisen tyyli ja käytös oli vain aika ikävä. Ja kun tiedän hänen asenteensa mummoa kohtaan, niin se tuntui vielä kaksin verroin typerämmältä ja tekopyhältä.

Sisareni on ihan "lammas" tälläisissä tilanteissa ja minun pitäisi sitten aina jaksaa olla se napakka pahis, joka jaksaa puolustaa muiden oikeuksia. Nyt en sitten jaksanut, osittain kyllä niinkin itsekkäästä syystä, etten halunnutkaan mitään vanhoja huonekaluja tai tavaroita, lähinnä vain muutaman muiston mummosta, kuten pari korua, astiaa sekä valokuvia, kirjeitä yms. No onneksi ei tarvitse kyseisen sukulaisen kanssa olla kovin paljon tekemisissä.