No kun juuri pääsin aiheesta puhumaan, niin kävi niin, että hyvä ystäväni on vahinkoraskaana. Rakas, ihana ystäväni, joka on ihan yhtä lapsi- ja perheangstinen kuin minäkin. Seurustellut kylläkin jonkun aikaa, muttei todellakaan kovin kauaa. Soitin hänelle tänään viikonlopun jutuista ja hän pudotti pommin. Tuli todella epäuskoinen olo, vaikka tavallaan kyse on ihan normaalista asiasta. Olin lähes yhtä järkyttynyt ja yllättynyt kuin jos olisin itse huomannut olevani raskaana. Ystäväni ei ollut kovin ilahtunut myöskään ja ratkaisua ei ole vielä tehty suuntaan eikä toiseen. Töiden ja muun elämän kannalta tilanne ei ole hänelle mitenkään kovin optimaalinen, päinvastoin. Mies sentään on kiva ja tukena.
Jälkiviisaana voisi toki sanoa, että vahinkoraskauksia ei ole. Tarpeeksi neuroottinen ihminen, niin kuin minä, syö pillereiltä, vaikkei olisi edes parisuhteessa. Pahintahan olisi tulla yhden yön jutusta paksuksi. Siksi ehkäisen ainakin kahdella eri keinolla ja viime talvena vielä kolmannellakin erittäin tehokkaalla - nimittäin selibaatilla. ;) Jos hormonaalinen ehkäisy ei sovi, niin riskit ovat kyllä korkeammat, kun aika moni mies kuitenkin pitemmän päälle haluaisi päästä eron kondomin käytöstä - ja aika moni rakastunut nainen myös joustaa. Kyllähän jokainen aikuinen ihminen tietää, ettei ole ihan varmoja päiviä ja keskeytetty yhdyntä on TODELLA epävarma keino.
No asia nostaa minussa aika paljon ristiriitaisia tunteita esiin, onhan raskaus ja lasten saanti ollut jotenkin aina aika pelottava asia, tai ainakin aina sellainen "sitten joskus ehkä kun olen riittävän aikuinen ja kaikkea muutakin.." aihe. Nuorempana minusta tuntui lähes mahdottomalta ajatus, että voisin ylipäänsä edes olla raskaana tai hankkia lapsia. Ihan kuin jollekin miehelle olisi sanonut, että sinä olet nyt sitten raskaana. Olisin ollut ihan yhtä kauhuissani. Sen takia tuntuu ihan hullulta, että joku toinen, aika samanlainen ihminen kuin minä, onkin yhtäkkiä siinä tilanteessa. Toki omakin asenteeni on vuosien varrella muuttunut. Enää en ole yhtä paniikissa, ehkä jopa salaa haaveilen siitä, että olisi joskus perhe. Mutta lapsiperheiden elämä ei varsinaisesti houkuta ja minua hieman jopa kammottavat fyysiset muutokset, joita raskaus väkisinkin tuo tullessaan.
Toisaalta jotenkin toivon, että ystäväni pitäisi lapsen. En tiedä miksi. Ehkä se on joku romanttinen toive tai ajatus, joka kumoaisi myös omaa pelkoani. Että kyseessä ei olisikaan niin valtava asia, vaan ihan hyvä, positiivinen asia, josta kyllä selviää. Läheisillä ystävilläni ei vielä ole lapsia, joten asia ei ole ollut kovin ajankohtainen kenellekään. Toisaalta en kyllä tuomitsekaan, jos hän päättää toisin. Jokaisella naisella on kuitenkin oikeus valita, synnyttääkö tähän maailmaan lapsia vai ei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Huh, ystävällesi ihan kaamean hankala päätös. Itse en tiedä, mitä vastaavassa tilanteessa tekisin, joskin skenaario on aika kaukainen, sillä vakituinen poikaystävä pitäisi ensin polkaista jostain :P. Kyllä sitä jonain päivänä haluaa lapsia, mutta tällä hetkellä ajatus on aika kaukainen. Muutamalla tutulla on jo lapsia, ja tuntuu, että sitä elää nykyään niin eri planeetalla niiden kanssa. Kun itsellä on enemmän menovaihe päällä ja halu tavata uusia ihmisiä, niin ne tyypit tuntuvat jotenkin liikaa omaan universumiinsa uponneilta.
Tsemppiä ystävällesi ratkaisun tekoon. (Hassua, mutta mäkin jotenkin toivon, että se pitäisi lapsen. Vaikken siis tunne koko tyyppiä :) )
Jos mä ajattelisin asiaa itseni kannalta suppeasti, niin mä tietenkin toivoisin, että ystäväni ei pitäisi lasta ja mikään ei muuttuisi. MINULLA olisi edelleen hyvä ystävä, jonka kanssa käydä ulkona ja tehdä kaikkea hauskaa. Kieltämättä pieni järkystys tuli siitä, että nyt tuokin käpertyy kotiin ja menetän hänet.
Toisaalta olen aina ihaillut ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä muutoksia ja ottaa riskejä. Jos kuitenkin haluaa joskus lapsia, niin miksei sitten pari vuotta aiemmin? Kun miehessä ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Ja abortti on kuitenkin aina myös henkisesti iso juttu - ainakin suurimmalle osalle ihmisistä.
Ja ehkäpä ystäväni sitten jotnekin alitajuisesti kaipaa muutosta tähän suuntaan. Jos raskaus olisi niin mahdoton ajatus, niin hän olisi jo hoitanut ehkäisyasian pois päiväjärjestyksestä. Mä olen aina mielummin kärsinyt jopa pillerien oheisvaikutuksista kuin ottanut minkäänlaisia riskejä. Kertoo sekin paniikin määrästä.
Moi Sunshine ja tervetuloa takaisin kesätauolta.
Minä vähän luulen, että lasten tekeminen ilman minkäänlaista ennakkosuunnitelmaa (siis ns. vahingossa) on paljon yleisempää kuin uskotaan. Kuinka vahinkoja ne sitten oikeastaan ovatkaan? Kuten itse sanoit, jokainen osaa kyllä järjellä päätellä milloin on mahdollisuus tulla raskaaksi. Silti näitä "vahinkoja" sattuu. Olen miettinyt, että voisiko siellä taustalla olla jokin vahvasti biologiaan liittyvä tarve jatkaa sukua? Sellainen joka ohjaa ihmistä vaikka hän ei sitä itse myöntäisikään? Eihän juuri kukaan leiki esim. kuoleman kanssa samalla tavalla kuin raskaaksi tulemisen kanssa, tai ei ainakaan yhtä moni. Ja kyllähän raskauteen liittyy muutenkin biologia hirveän vahvasti, tarkoitan siis lähinnä naisen hormonitoiminnan mukanaan tuomia muutoksia. Yritämmekö me ihmiset siis vain hallita maailmaamme kuvitellen että jälkeläisten synnyttäminen on jotenkin meidän oma valinta. En tiedä.
Niin, tuo vertaus kuolemaan on kyllä aika jännä. Jos oikeasti pelkää jotain asiaa ihan hirveästi, niin ei sillä kovin helposti leiki.
Olet varmasti oikeassa siinä, että hyvin monet parit ottavat riskejä ja noita hupsis-juttuja tapahtuu paljon useammin kuin myönnetään. Toisaalta minusta tuntuu, että asian päättäminen on tosi vaikeaa monille, ja silloin on paljon helpompi antaa se ns. "kohtalon käsiin". Ikinä ei kuitenkaan ole mukamas valmis ja aina voi vähän pelottaa, joten voi olla helpompi vähän katsoa, mitä tapahtuu. Aika monet pelokkaat haluavat kuitenkin joskus lapsia. Jopa minäkin.
Ja hassua on, että niin monella raskaus menee kesken, kun oikein kovasti yrittää saada lasta. Ja sitten taas kun ei yhtään yritä, niin tuleekin raskaaksi tuosta vain, eikä tule keskenmenojakaan. Ei kovin hallittavaa kuitenkaan..
Lähetä kommentti