lauantai 2. elokuuta 2008

Facebook-vieroitukseen?

Vaikka kuinka olen hyvin pysynyt eksästä erossa koko loman, myös ajatuksissa on onneksi seikkaillut aika vähän, olen silti törmännyt hänen kuulumisiinsa facebookissa vähän liian usein. Pitääkö senkin, aikuisen miehen, siellä niin paljon roikkua??? Jotenkin tuntuu, että sillä menee yleisesti vähän paremmin. Ja sen uusin profiilikuva on oikeasti aivan ihana! Mikä on tavallaan ihan helvetin ärsyttävää. Pysyisi poissa ja kasvattaisi vaikka niitä kersojaan.

Eksä oli silloin joskus aika hyvännäköinen. Mun mielestä ehkä kaunein, söpöin ja seksikkäin mies, jota mä olin koskaan tavannut. Sellainen suurisilmäinen, pitkä, vähän boheemi mies, joka ei ihan tajua, kuinka hyvältä se oikeasti näyttää ja kuinka paljon se vetosi tyttöihin. Kuitenkin riittävän miehekäs, ei mikään neiti. Oikeastaan säikähdin silloin viime kesänä, kuinka paljon se oli muuttunut. Lähinnä lihonut ja turvonnut liian kaljan kittaamisen ja masentuneisuuden seurauksena. En olisi varmaan enää kiinnittänyt häneen mitään huomiota ulkoisesti, jos olisi tullut jossain vastaan. Niin nopeasti voi näemmä tippua jumalasta seuraavasta ihan tavallisen pönäköityneen ja kaljuuntuneen perheenisän pallille. Eipä silti, ei se estänyt mun tunteita taas tulemasta, saman ihmisen kanssahan mä olin taas tekemisissä, tosin kyllähän muakin se lisääntynyt juominen ahdisti. Mutta nyt eksä näyttää taas jotenkin normaalimmalta, entiseltä itseltään. Samoin oli kesäkuussa kun nähtiin. Kai se sitten on oikeasti saanut juomista vähennettyä merkittävästi, koska se oikeasti näkyy ulospäin. No se toki oli tavoitteenakin, mutta olen siitä silti tosi iloinen.

Huono puoli on tietty se, että vaikka yritän olla ajattelematta, sen kuva tulee silti mun ajatuksiin liian usein. Pitäisi olla vähän vähemmän fyysistä vetoa, olisi paljon helpompaa. Ja hulluinta koko facebook- hommassa on se, että välillä me edelleen kommunikoidaan toisillemme statusten kautta, mikä on tyhmää ja naurettavaa. Ja mä yritän olla viileä ja kirjoitan vain jotain yleistä. Mietin jopa, että dellaisin sen mun kavereista. Mutten tehnyt sitä kuitenkaan. En halua. Ja tavallaan se tuntuisi vähän turhan isolta kannanotolta.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta sen dellaus kavereista voisi olla ihan järkevää ja terveellistä, jos et pysty lopettamaan sen statusten seurailua ym. Voithan vaikka eksplikoida sille (riippuen tietty siitä, miten olette tottuneet kommunikoimaan), että haluat vieroittaa itsesi sen facebookin seurailusta. Mutta että tämä toimenpide ei ole tarkoitettu mitenkään vihamieliseksi tms.

t. Maria

Sunshine kirjoitti...

Järkeväähän se olisi. Jotenkin ehkä toivon itseltäni parempaa kuria ja sellaista kasvua, että lopettaisin sen seurailun ilman, että mun pitää tehdä siitä jokin numero. Onhan mulla muitakin eksiä kavereina, enkä mä niidenkään elämää seuraa mitenkään aktiivisesti. Oikeastaan en juuri koskaan.

No katsellaan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, no todellisuus näyttäisi olevan kuitenkin se, ettet ehkä pääse siitä etkä sen seurailusta tällä menolla yli toisin kuin muista eksistä.. :) Ideaaliminäsi olisi jo päässyt, mutta todellinen minäsi roikkuu yhä. Hyväksy tämä todellisuus, niin voit alkaa raivata tilaa uusille ehdokkaille!

terv. Maria

Sunshine kirjoitti...

Olen kyllä jo ruvennut katselemaan muitakin. Kesäseikkailun lisäksi tapasin harrastuksen kautta kivan miehen ja törmäilemme kyllä jatkossa myös harrastuksen kautta. Eli saapi nähdä.. Ainakin tunnen pientä innostusta siitä, että näemme huomenna.

Anonyymi kirjoitti...

Siinä dellauksessa on jotain mystistä. Olen itse dellannut parikin kertaa yhden kaverini joka ei kyllä ole mikään kaveri mulle oikeasti. FB sanoo ettei siitä mene mitään "tietoa" kaverille eli se huomaa jos on huomatakseen että olen hävinnyt listalta. Mutta ekalla kerralla tuli samantien uusi friend request ja nyt sitten vielä perään närkästynyt maili.

Huoh, jotkut eivät sitten koskaan ota opiksi...

terkkuja Korppoosta:)