Nyt muuten huomaan, että minulla on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin aiemmin. On niin kovin rentoa mennä töihin, kun ei ole enää terapia-aikoja sovittavana ja mietittävänä. Aamut ovat jotenkin rauhallisempia ja tasaisempia. Toisaalta viikonpäivien erot ovat hähmäisempiä. Ennen oli viikonloppu ja sitten päiviä, jolloin oli terapia ja toki niitä päiviä, jolloin ei ollut terapiaa. Mutta esim. keskiviikko oli ihan erilainen kuin muut arkipäivät, koska terapian takia piti herätä aikaisin. Nyt on jotenkin tasaisempaa. Myös rahaa jää oikeasti enemmän käyttöön. Toki kesäloma näkyy vielä luottokorttilaskussa, mutta silti taloudellisesti on paljon kevyempää.
Isoin muutos on kuitenkin henkinen muutos oman minäkuvan suhteen. Niin kauan kun on terapiassa on kuitenkin jossain määrin vähän "viallinen". Ei ehkä terpan tai ystävien mielestä, mutta lähinnä omasta mielestäni. Nyt kun en enää käy terapiassa olen vain "tavis" ja ehkä olen myös antanut itselleni enemmän tilaa vain olla. En enää mieti niin paljon, mikä minussa mahtaa vielä olla vialla, mitä pitäisi vielä käsitellä, miten minun pitäisi jatkossa suhtautua kaikkiin isoihin asioihin. Ehkä vain elän enemmän, vaikka toki analysoin edelleen omia reaktioitani ja huomaan kyllä, milloin toistan jotain tiettyä käyttäytymismallia. Ei se analyysi mihinkään ole kadonnut. Mutta ainakin kesän aikana se jokin osa minussa on ollut enemmän hiljaa. Ja hyvä niin. En pelkää, etten pärjäisi yksin. Ja jos en pärjää, niin tiedän kyllä mihin ottaa yhteyttä. Aika turvallinen olo sen suhteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Minä alan tulla vaiheeseen, jossa pitäisi miettiä tavoitellako vielä jotakin toisen terapiavuoden ajan, vai onko nykyinen tilanne riittävä. Kallistun jatkamisen kannalle, koska nyt on oikeastaan vasta saatu akuutti kriisi laukaistua. Todellinen työ taitaa olla vasta alussa.
Varmaan tuolta jostain tieto löytyisi, mutta mitä terapiasuuntausta olet käyttänyt?
Löytyy ihan blogin otsikosta ;), eli kävin tosiaan analyysissä 5 vuotta ja 3 kuukautta. En siis psykoanalyyttisessa psykoterapiassa vaan ihan psykoanalyyissä.
Hehe! Niinpä tosiaan.
Niin tosiaan. Mietin itse psykoanalyyttista ryhmäterapiaa, mutta päädyin lopulta kuitenkin kognitiiviseen yksilöterapiaan.
No oletko ollut tyytyväinen?
Mä ainakin alussa luulin ja kuvittelin, että käyn maksimissaan 3 vuotta. Joka vuodenvaihde perustelin itselleni uudelleen, miksi käyn edelleen terapiassa. Ja päädyin siis käymään kolmen tilalta viisi vuotta. Syitä kun aina löytyi. Ja olen nyt tosi onnellinen, että vein projektin loppuun. Ei ole sellainen olo, että olisi pitänyt vielä jatkaa. Toki riippuu hirveästi, mitä tavoitteita itselleen asettaa. Usein alussa niitä on kuitenkin vaikea määrittää, kun ei oikein tiedä/tajua, mihin prosessi vie ja mitäs kaikkea selvitettävää sitä oikein onkaan. Tai mistä olisi hyötyä.
Jep. Tuo tavoitteiden asettelu on vaikeaa. Erityisen vaikeaa on se, ettei oikein tiedä mikä on ihan normaalia, ja mikä jotenkin vääristynyttä. Mikä esimerkiksi kuuluu masennukseen, tai mikä on minussa itsessäni oleva ominaisuus, toimintatapa, jne. Millaista on "normaali elämä?
Olen kyllä ollut tyytyväinen, etenkin terapian alussa tuli iso harppaus.
Niin, paljon minäkin olen täällä pohtinut sitä, mitkä asiat ja käyttäymismallit ovat omaan persoonallisuuteen melko kiinteästi kuuluvia ja sidottu esim. omaan tempperamenttiin ja mikä on sellaista, josta tulisi vapautua tai "oppia pois". Toki kaikkea sellaista, joka laskee merkittävästi elämän laatua, voi käsitellä terapiassa. Jos sinulla on mahdollista käydä terapiassa vielä jatkossa ja siitä on ollut hyötyä, niin ei ehkä kannata hosua lopettamisen kanssa. Terapiaprosessi kun ei ole mikään lineaarisesti etenevä suora vaan pikemminkin joku aaltoviiva. Välillä junnataan paikallaan ja sitten tulee taas joku nousu.
Niin minäkin vähän ajattelin. Jossain vaiheessa totesin, että nyt pitäisi joko lopettaa, tai sitten siirtyä ikään kuin astetta syvemmälle tasolle.
Jälkeenpäin naureskelin itselleni, kun kuvittelin olevani niin valmis, ja sitten heti tajusinkin olevani vasta ihan alussa. =D
Lähetä kommentti