No, kun nyt alan olla aika rauhallinen, pelkästään vähän kyllästynyt ja haikea, niin huomaan samalla joutuvani tyhmiin tilanteisiin MUIDEN miesten kanssa. Eli viime yönä nettituttu alkoi pommittaa viesteillä ja oli jotenkin loukkaantunut ja pettynyt. En ollut varsinaisesti lopettanut juttua (tavattu 3 kertaa..) vaan kertonut vain olevani vähän kiireinen tällä viikolla, enkä ehdottanut uusia tapaamisia. Niin kai se oli sitten liian epäselvää viestintää ja piti kuitenkin käydä yöllä ihmeellinen haluanko vielä tavata vai enkö keskustelu. Kolmen kerran tapaamisen jälkeen on varmaan vähän hullua puhua mistään "suhteen lopettamisesta" ja siksi olin ehkä ajatellut, etten haluaisi tehdä siitä mitään numeroa. Viimeisellä kerralla toinenkaan osapuoli ei ollut vaikuttanut kovin kiinnostuneelta, pikemminkin vähän väsyneeltä ja hiljaiselta. Ja nyt olikin sitten ongelma.
Lisäksi olin työkavereiden kanssa juhlimassa loman aloitusta torstaina ja vastikään eronnut työkaverini, jota en tunne kovin hyvin, alkoi tilittää elämästään ja katsella siihen malliin, että karkasin jossain vaiheessa paikalta. No seuraavana päivänä hän lähetteli sähköpostia ja pyysi lounaalle. Ihan mukava ihminen, mutta aika paljon mua vanhempi ja juuri eronnut. Enkä ole ikinä ajatellut hänestä YHTÄÄN mitään. En mennyt lounaalle, koska minulla oli jo sovittu lounastreffit parin muun kanssa. Onneksi alkoi loma ja en joudu mihinkään hankaliin tilanteisiin. Musta on tosi tylsää antaa pakkeja, ja nyt kun olen itse ollut jotenkin syvällä eksä-ajatuksissa, niin tuntuu vielä tyhmemmältä selvitellä suhteita jonkun muun kanssa.
Tälläisesta tulee niin turha olo. Sekä itseni kannalta, että miesten. Miksi mä en voi vaan unohtaa ja rakastua johonkin uuteen ihmiseen? Sen sijaan, että möllötän tylsänä kotona, niin mulla voisi oikeasti olla tosi kivaa. Mutta kun ei väkisinkään voi tuntea mitään. Mutta välillä tuntuu, että mä elän jossain utopiamaailmassa, eikä mulle kelpaa kukaan tarjolla oleva.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Eihän tähän muuta voi sanoa kuin Touché. Miten niitä tunteita ei vain voi pakottaa...
Niimpä. Löytäsi edes jonkun aika kivan, niin voisi edes yrittää.. siis katsoa, mitä tapahtuu ja tapailla. Mutten tiedä toimisiko sekään. Ainakaan mitään toista "olen eronnut juuri tai eroamassa tai pähkäilemässä tai mitä ikinä" tapausta en kyllä riesakseni halua. No tästä ei ollut kyllä pelkoa, kun ei ole siinä mielessä kiinnostava.
Moi Sunshine. Täällä sama aikaisemmin anonyymi mies. Käytän tästä lähtien tällaista nimimerkkiä.
Kun tarkastelen omaa analyysiani näin jälkeenpäin, huomaan että analyysin aikana alkoi vähitellen tapahtua elämässä hyviä asioita. Ensin pieniä ja sitten suuria. Toisin sanoen sain monia asioita joita oikeasti halusin. Luulen kyse olevan siitä, että opin kuuntelemaan itseäni ja kysymään rehellisesti mitä haluan. Ja toisaalta huomasin, että voin oikeasti vaikuttaa siihen saanko sitä mitä haluan. Kun analyysi oli niin pitkä, tarjosi se riittävästi aikaa oikeasti oppia luottamaan siihen, että hyviä asioita tapahtuu, että olen menossa elämässäni sinne minne haluankin. Tässä suhteessa paljon tapahtui vielä varsinaisen analyysin loppumisen jälkeenkin. Uskon samoin käyvän sinulle. Se "oikea" mies tai rakastuminen tai mitä tahansa haluatkin tulee kyllä ennen pitkää. En tiedä onko tästä mitään iloa tällaisella hetkellä kun tunteet jyllää, mutta muistutan nyt kuitenkin. Itse saan siitä huomattavaa lohtua vaikeilla hetkillä.
Heippa!
Kiitos paljon rohkaisevasta kommentistasi. Niinpä kai sitä täytyy ajatella. Samoin kävi muuten minunkin analyysin lopettaneelle ystävälleni. Hän roikkui koko analyysin ajan epätyydyttävässä suhteessa, mutta erosi sitten joskus alle vuoden analyysin loppumisen jälkeen ja löysi varsin nopeasti uuden, paljon tyydyttävämmän ihmissuhteen. Lisäksi myös hänne työasiansa paranivat. Eli kai sitten osasi etsiä niitä asioita/ponnistella paremmin niiden eteen, jotka tekivät hänet oikeasti onnelliseksi.
Noin yleisesti huomaan kyllä, että nyt on jo paljon parempi olo kuin viime viikolla. En sillä tavalla enää vajoa kuin ehkä pariksi päiväksi. Oon ollut tosi aktiivinen ja saanut paljon asioita aikaiseksi, esim. urheillut, siivonnut, harrastanut jne. Eli vaikka toki eksä edelleen on mielessä niin en ole mitenkään valtavan surullinen tms.
Lähetä kommentti