Olen toteuttanut vanhaa harrastusta turhan vähän, mutta se johtuu pitkälti siitä, että olen ollut tosi kiireinen ja ihan liikaa töissä ja työiltamissa. Touko-kesäkuun vaihde on näemmä uusi pikkujouluaika tai jotain. Kekkereitä sen kun pukkaa.. Onneksi nyt alkaa jo loppua. Voi taas urheilla ja laihtua. :)
Nettideittailun kanssa mulla on henkinen ongelma. Ja ihan ajankäytöllinenkin. Olen vain liian kiireinen ja en ole oikein jaksanut kirjoitella useamman miehen kanssa kovin aktiivisesti. Lisäksi armas eksä on taas liikkunut ajatuksissa ja pakko myöntää, että edelleeen salaa haaveilen hänestä (näin jopa viime yönä unta), enkä yhdestäkään nettipojasta. Olen siis henkisesti ihan väärin orientoitunut. Idiootti-minä. Ja kuitenkin ihminen, josta haaveilen on tavallaan vain kuva. Pitkälti oman mielen tuotetta, sillä toki aina kuvittelen jotenkin lapsellisesti, että olisi edelleen vain tosi ihanaa, vaikka todellisuus voisi olla paljon karumpikin. Olen haaveissani ihan yhtä hölmö, kuin aiemmin haukkumani nettipojat.
No, jos jotain positiivista haluaa hakea, niin olen ajatellut tehdä joitain siirtoja ehkä ensi talvena tai joskus. En nyt ainakaan ennen kesää ja lomia. Mutta harkitsen hieman karkaamista nykyisestä järkevästä elämästäni vähän muualle. Vuosi ulkomailla olisi kuitenkin aika jees. Ehkä kaksi vuotta. Pitäisi vain alkaa hakea töitä. Kun mikään ei sido, niin miksi vain ruikutan, enkä tee mitään? Annoin itselleni nyt jotenkin luvan heittäytyä hetkeksi suorittamisen ulkopuolelle ja ajatella, mikä minusta olisi hauskaa. Ja jotenkin tiedän, etten kyllä varmaan katuisi sitä. Mietin, että vuosi on niin lyhyt aika, että vaikka tekisin uran puolesta vähän helpompaakin tai samantasoista hommaa kuin nyt, niin se nyt ei olisi mikään katastrofi. Aina oppii kieltä, saa uusia näkemyksiä. Kunhan vaan firma olisi edes hiukan kiinnostava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti