Kuten aiemmin kirjoittelimme tuosta poisoppimisesta ja tunteiden tulemisesta. Yksi asia, mistä välillä haluaisin oppia pois on oma kiihkeä tempperamenttini. Kun alkoi riittävästi sapettamaan, kirjoitin eksälle vähän tylyn facebook-viestin, jossa ihmettelin hänen huonoa käytöstään eilen. Ja tietty vastasi heti ja pyyteli anteeksi, mutta kun tilanne oli niin hankala ja blaa blaa. Jotenkin olisi ollut vain NIIN paljon mukavampi nähdä ja jutella kivasti. Eikä niin, että ainoa kommunikaatio on sitä, että minä läksytän häntä naamakirjan välityksellä. Oli kuitenkin samaa mieltä, että tervehtiä voi, vaikka olisikin parisuhteessa. Ja aikoo tervehtiä minua jatkossa ihan niin kuin se tässä ärtymyksessä mitään auttaisi. Tuli lähinnä sellainen olo, että paskat minä sinun tervehdyksistäsi. Olisit miettinyt sitäkin eilen.
Kun joskus oppisi olemaan vähän vähemmän äkkipikainen ja voisi olla sellainen viileän tyylikäs nainen, eikä alituiseen poksahteleva pikku-myy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Mietin jo edellisen bloggauksen kohdalla että psykoanalyyttiselta kantilta eksän tervehtimiset on triviaali asia, ja samaa ajattelin tuon temperamentin suhteen. Olennaista on kait a) että eksä ei tykkää sinusta (riittävästi tai sillä tavalla, että haluaisi olla suhteessa), ja b) tykkää enemmän siitä nykyisestään (siis jollain tavalla kun kerran sen kanssa on).
Siis hylkäämisen ja kilpailun teemat tässä pelissä.
Tällaisten kuuleminen ketuttaa shrinkin suusta, ja varmaan miljoona kertaa enemmän jonkun Anonyymin suusta. Ajattelin että kirjoitan tämän kuitenkin.
Eksällä on lapsi, talo ja helvetin iso asuntolaina sen toisen kanssa. Toki olet varmasti monessa suhteessa oikeassa. Mutta aikuisen ihmisen elämässä valintoihin vaikuttavat toki muutkin asiat kuin pelkkä silkka tykkääminen...
Kuten olen joskus aiemmin kirjoittanut, perheidyllin rikkominen on monelle ihmiselle tosi iso ja raskas asia. ja sen toivominen toiselle on myös iso asia. selkeä ristiriita siis. En ole koskaan kehottanut eksää eroamaan, koska se ei ole mun asiani. Mutta ristiriitä on tietysti siinä, että mulla on edelleen tunteita häntä kohtaan.
Silloin kun ekan kerran erottiin, niin olin vaan liian nuori. Oli ihan eri elämäntilanteet. Toinen yli 30, valmis sitoutumaan ja asettumaan aloilleen, toinen 24v. eikä mitään hinkua hankkia lapsia tai perhettä vielä moneen vuoteen.
Toki on varmasti ihmisiä, jotka vain rakastuvat ja rakkaus voittaa kaiken, mutta mä olen ainakin niin isoissa ratkaisuissa aika rationaalinen ja en voi olla väittämättä, että myös ihmisen elämäntilanne vaikuttaa aika paljon siihen milloin ja kenen kanssa perustaa perheen ja asettuu aloilleen.
Oletko sä mustasukkainen vai vihainen siitä että sut "hylättiin" tarkoittaen sitä että hän valitsi olla mieluummin vaimonsa kanssa kuin edes hetkeä sun seurassasi?
Noi nyt on ääripäitä mutta tuli mieleen kertomastasi että kaksi vaihtoehtoista tunnetta?
Tempperamentissa ei ole mitään vikaa sinänsä koska jos kerran tuntee itsensä kaltoinkohdelluksi, on täysin oikeutettua vaatia hyvitystä tms.
Exäasiat on aina hankalia:-) Mulla on yksi exä jonka perään välillä haikailen ja toinen joka saisi varmaan nyrkistä (tai no, kämmenestä ainakin) jos erehtyisi tulemaan vastaan:-)
ai musta oli aika selvää, että kun vaimo on paikalla, niin me emme kuhertele missään vessassa. Se olisi musta tosi outoa, enkä sitä odottanutkaan.
Mutta ehkä mä jotenkin odotin, että hän olisi käyttäytynyt mua kohtaan mukavammin ottaen huomioon kaiken sen lässytyksen, mitä vielä jouluna tuli. Ottaen huomioon kuitenkin kaikki keväällä lähetellyt viestit yms. Jos neljä vuotta ei viilentänyt menoa kovin paljon, niin en mä ehkä odottanut,ettei puoli vuotta olisi vaikuttanut niin paljon. Ja kai se jotenkin ottaa päähän, että eksä on tosi avoin ja verbaalinen ja sanoo mulle asioita, joita mä en ikinä sano kenellekään. En vaikka kuinka rakastaisin. Siksi on kai aika vaikeaa ajatella, että joku toinen ihminen sanoo sellaisia asioita niin paljon kevyemmin tai jotain.
Ja kyllähän me ollaan puhuttu tosi isoista asioista esim jouluna, molempien lapsuusjutuista, terapai-asioista, rakkauskäsityksistä yms. Eli suhde on kuitenkin silleen ollut ihan syvällinen, ei mikään pelkkä seksisuhde.
Mulle tuli mieleen, kun mainitsit jotakin ajankohdan tärkeydestä. Musta se on totta, että joskus vaan ei ole ajallisesti oikea aika johonkin suhteeseen. Ja joskus se on vielä säälikin, kun siinä muuten voisi olla jotakin potentiaaliakin. Noi rakkauskiemurat on kinkkisiä juttuja.
Itse yritän toipua omasta jutustani, jossa toinen just sanoi, ettei ole oikea aika, vaikka kait siiheen erilleen joutumiseen vaikuttaa toki muutkin asiat.
Niin, no mun mielestä rakastuminen ei ole irrallaan ihmisen muusta elämästä vaan sidottu elämäntilanteeseen ja ajoitukseen. Esim. kyllä mun oli nuorempana vaikea sitoutua kehenkään kun olin koko ajan lähdössä johonkin ulkomaille tai tulossa jostain. Silloin mulle se ulkomaille muuttaminen oli paljon tärkeämpää kuin parisuhteessa oleminen ihan yleisestikin, eli en etsinytkää mitään vakavaa.
Ja terapian alussa kaikki voimat menivät terapiaan ja oli aika vaikea panostaa mihinkään parisuhteeseen. Myöhemmin seurustelin miehen kanssa, joka oli perustamassa omaa yritystä ja kyllä hänelläkin aika paljon voimia meni siihen firman pystyttämiseen.
Toki kaikista suhteista voi sanoa, että niihin vaikuttivat paljon muutkin syyt. Myös se, että rakkautta ei aina ollut riittävästi. Mutta sellainen mustavalkoinen joko sitä rakastaa tai ei rakasta on vähän kärjistettyä. Ja vaikka kuinka rakastaisi niin suhde voi silti epäonnistua.
Mieti kuinka hauskaa jääkaapilla on...
Tuli tuosta temperamentista vain mieleen. Sitä vaan on semmonen ku on ja täytyy sanoa että monesti mieluummin räiskähdän kuin piiloudun tai piipitän, vaikka oishan se toisaalta hienoa olla cool lady - mutta tämän tyylin avulla olen päässyt TYÖelämässä tähän missä nyt olen.
Muutenhan ei niin järin kehumista ole :D
Joo kyllä mullakin TYÖelämä on se vahvin asia, jossa olen kuitenkin parhaiten pärjännyt kiukkuisuudestani huolimatta. :)
Mutta on tää henkisesti aika raskasta, kun oli kuitenkin pakko vastata eksälle vielä jotain ja raivostutti vaan ihan hirveästi ja tänäänkin olen ollut koko päivän ihan ylikierroksilla. Olen vihainen myös itselleni, että olen niin tyhmä, että välitän ihmisestä, josta mun vaan pitäisi pysyä kaukana.
Lähetä kommentti