Tänään kävi vähän kummallinen sattuma, jonka seurauksena olen ollut vähän kypsä. Eräs työkaveri tuli kysymään, että odotanko vauvaa. Olin ihan että HÄH, en todellakaan. Johtui siis siitä, että mulla oli empire-mallinen tunika ja olin juuri käynyt tukevahkolla juhannuslounaalla, mutta en todellakaan ole lihonut mitenkään erityisesti. Jotenkin aika ärsyttävää. No kolleega oli tietty ihan paniikissa ja valtavan nolo ja pahoillaan. Yritin ottaa tilanteen huumorilla sillä hetkellä, mutta jälkeenpäin olin aika loukkaantunut.
Kun muutenkaan en ole tavannut ketään ihanaa miestä eikä voinut iloita silleen naiseudestani ja vartalostani missään seksisuhteessa, niin on jotenkin aika ärsyttävää vastailla tuollaisiin kysymyksiin. Kun en edes voisi olla raskaana, kun pyhästä hengestä en nyt kuitenkaan sikiä. Ja ottaa siksikin päähän, etten ole voinut urheiluvamman takia tänä keväänä liikkua ihan samaan tahtiin kuin normaalisti. Painan ehkä sen kaksi, maksimissaan kolme kiloa enemmän kuin normaalisti. Mutta siis HALOO!(Mun BMI on jotain 22,5 kun se ennen oli ehkä 22,0.)Ja ylipäänsä painon pieni nousu harmittaa kyllä jonkun verran, kun itsekin huomaa vähän pyöristyneensä. En olisi kaivannut mitään työkaveria huomauttelemaan asiasta noin niin kuin muuten. Muutenkin aika väsynyt olo ja juhannuksena ei mitään ihmeellistä ja erityisen ilahduttavaa ohjelmaa. Perusperhejuhannusta ym. Voin nyt sitten mennä vaikka lenkille tiputtamaan kilojani grillaamisen tilalta.
Ei kenenkään kundin mahaa työkaverit tuolla tavalla vahdi. Toki ajatus oli varmaan kaunis, mutta jotenkin aika kypsää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Todella ärsyttäviä tuollaiset kommentit. Tyylitöntä ja tilannetajutonta. Jotenkin tulee aina mieleen, että toinen haluaa tahallaan jotenkin nälväistä ja esittää sitten noloa. Itselleni kun ei siis todellakaan tulisi mieleeni kysyä perheenlisäyksestä ennen kuin aikaisintaan silloin, kun toinen on jo poksahtamispisteessä ja lapsivedet valuu pitkin kinttua. Sitten voi varovasti kysäistä :)
Hassua on, että olen pitänyt kyseistä koleegaa aika fiksuna ja ihan sympaattisena. Joten siihen suhteuttettuna se oli aika outoa. Mutta hän varmaan jotenkin kuvitteli, että näin asia on. Ja siksi siitä tuli tosi kiusallinen tilanne. Pitänee kiinnittää huomiota ruokavalioon..:/
Niinpä, useinkin kuulee jopa muutoin ihan fiksujen ihmisten suista noita kommentteja. Tuo tuntuu olevan jonkinlainen hämärä piste aika monelle!
Ironista mutta minä kuulin juuri ihan saman kommentin torstaina. Olin miehen työkavereiden kanssa syömässä ja yksi sitten oli jälkeenpäin kommentoinut että "noniin teillekin on sitten tulossa jo lapsi".
Minä en kyllä osannut ottaa sitä mitenkään noin negatiivisesti, lähinnä harmitti se että mahani pullottaa (vaikka olen juuri laihduttanut) mutta kuulemma mullakin oli semmonen paita missä vyö oli normaalia ylempänä -> äitiysmekko:D
Eipä muuta kun hyvää juhannusta!
Ehkä sun tilanne on sikäli eri, että olet parisuhteessa ja lapsiasia on muutenkin paljon ajankohtaisempi. Mulle tuli sellainen olo, että olen vain lihonut sinkku, jonka elämässä ei ole miestä mailla halmeilla.. :(
sunshine: kieltämättä voi tulla eri asiat mieleen. Mutta toisaalta minä aina muistan terapeuttini sanonnan että sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelee eikä voi olla vastuussa niistä, vastuu on vain omista ajatuksista. Tästä lähtökohdasta minä ajattelisin asiaa niin että se on ihan yksi hailee mitä joku muu ajattelee tai sanoo ajattelevansa. Sinä olet juuri semmoinen mitä olit ennen kommenttiakin eikä mikään ole voinut siinä välissä muuttua. Jos hyväksyit itsesi 2 kiloa painavampana ennen kommenttia, mikset hyväksyisi kommentin jälkeenkin? Ja jos et hyväksynyt, tuskin kommentti sitä tilannetta muutti?
En tiedä onko se terapiasta johtuvaa vai mistä, että mulle tulee näitä olotiloja vähän väliä. Ehkä liiallisestikin yrittää "olla reagoimatta" moniin asioihin jotka ennen saattoi harmittaa - mutta toisaalta elämä on paljon helpompaa.
Toisaalta on hyvä että huomaa näitä omia olotilojaan ja reaktoitaan koska siten niitä on helpompi analysoida ja käydä läpi.
Sitäpaitsi miesten kaljamahoja kyllä ainakin katellaan ja kommentoidaan. Tuoko se tasavertaisuutta, sitä en osaa sanoa.
Oikeassa olet kyllä tuossa. Mutta jotenkin en ole ihan täysin tyytyväinen itseeni tällä hetkellä (en siis niin tyytyväinen kuin olen ehkä normaalisti ollut), ja siksi reagoin tuohonkin ehkä helpommin. Jotenkin läsähdys vasten kasvoja asiasta, joka on aiheuttanut tyytymättömyyttä muutenkin.
Toki nyt jo enemmän naurattaa, mutta kieltämättä olen koko juhannuksen ajatellut olevani aika paksu ja miettinyt, mitä voin syödä. Ilman tuota kommenttia en olisi ehkä miettinyt koko asiaa niin paljoa.
Monet (muotitiedottomat) mieltävät empire -linjaiset yläosat äitiysvaatteiksi.Ja sellainen tunika voi tehdä hoikankin aika mahakkaan näköiseksi. Joten en olisi huolissaan siitä, että näytät raskaana olevalta. Mutta jos asia harmittaa, niin ainakan voi hankkiutua eroon niistä parista kilosta, joista olet aiemminkin pariin otteeseen maininnut.
Mitä itse kommenttiin tulee, niin se oli, kuten ylläkin jo todettua, tökerö ja tunkeileva. Ääliö.
Totta. Pelottavaa on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on laihtua. En ole kyllä ikinä oikein laihduttanut, eli en oikein osaa sitä asennetta. Yleensä odotan vaan, että paino putoaa, toki liikun enemmän ja syön vähemmän "pullaa".. mutta mistään kuureista en tiedä mitään.
Nyt taas juhannuksena tuli liikuttua ihan liian vähän. Blääh.
Hei! vielä kerran palaan kommentoimaan tähän mutta sitten lupaan olla jo hiljaa:-)
Oman blogin täyttäminen on paljon vaikeampaa kun muiden kommentoiminen...
Jäin miettimään tuota terapian tarkoitusta elämälle. Onko se kuitenkaan sitä että poisoppii tietyistä asioista vai vain sitä että ymmärtää ne asiat ja osaa suhteuttaa ne vaikka tunteekin edelleen samoin?
Meinaan tavallaanhan se olisi "helpompaa" elää kun olisi poisoppinut omista käyttäytymismalleista mutta toisaalta taas elämään tuo syvyyttä se pohdiskelu mistä jo aikaisemmin kirjoititkin. Ja onko semmonen poisoppiminen edes mahdollista?
En tiedä aika vaikea asia...
Tunikoista senverran että a)kyllä ne lihottaa ja b)lyhentää jalkoja ja c)parhaimmassa tapauksessa jalatkin näyttävät paksummilta jos tunika on "väärän" pituinen. Tötterökorkoisten kenkien ja legginssien lisäksi yksi vaatekappale joka olis saanut jättää tulematta muotiin:-)
Mutta varmasti sopii bmi 20-22, ei tämmöselle bmi 28...
Mun tavoite analyysin suhteen on yksinkertaisesti se, että omasta erittäin subjektivisesta näkökulmastani voisin paremmin ja elämänlaatu paranisi.Itselleni ajatus käyttäytymismalleista ja poisoppimisesta on vähän vieras, ehkä turhan mekaaninen. Eikä analyyttisessa terapiassa kai ole mitään ennaltamääräytyvää tapaa tai suuntaa, johon ihmisen pitäisi muuttua. Lähinnä ajattelen epämääräisesti, että analyysin tuoman muutoksen myötä mulla on enemmän aitoa valinnanvaraa sen suhteen, miten haluan toimia.
Itse huomaan, että sellainen täydellinen poisoppiminen on tosi vaikeaa. Joidenkin asioiden osalta sitä voi poisoppia, mutta aika usein tunteeet kuitenkin tulevat. Oma valinta on sitten se, paljonko siihen menee mukaan, miten siihen suhtautuu, kuinka paljon ja kuinka kauan antaa sen häiritä itseään jne.
Analyysistä riippumatta edelleenkin mua ahdistaa aika usein. Ahdistaa siis ihan oikeasti. Mutta se menee ohi, tiedän, että se on vain tunnetila ja en jää sitä sen kummemmin vatvomaan. Yritän sitten vaan tehdä jotain positiivisia asioita tai muuten pitää itseni aktiivisena, jolloin ahdistuksen tunne vähenee/menee pois. Kai se on sitä Katariinan mainitsemaa suhteuttamista.
Eli ei kai sitä mitään ns. onnellisuuspilleriä ole olemassa, on vain kehittyneempiä tapoja käsitellä elämässä vastaantulevia/olemassaolevia ahdistuksia ja ongelmia.
Lähetä kommentti