sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Halutaan rohkea ja reipas mies..

Jatkan vielä saman tien toisesta aiheesta - junassa oli eilen aikaa miettiä vaikka mitä.. :) Nimittäin noista kriteereistä miehiä kohtaan. Olen taas tajunnut joitain asioita, eli kaipa tämä analyysi tässä jotenkin jatkuu edelleen. Välillä aktiivisempana, välillä hiljaisemmin.

Mulla on jonkinlainen kriisi oman feminiinisen puoleni kanssa, mikä ei varsinaisesti liity ulkoisiin asioihin (pukeutuminen) eikä oikeastaan seksuaalisuuteenkaan. Mutta jos palataan joskus ajat sitten psykoanalyysikirjallisuudessa käsiteltyihin juttuihin, jossa tietyt asiat jaetiin maskuliinisiksi ominaisuuksiksi ja tietyt asiat feminiinisiksi. Mulla on aika voimaakkaasti kehittynyt maskuliininen puoli, jos ajatellaan, että maskuliinisuus on nimenomaan pärjäämistä, suoritumista, itsenäisyyttä jne, kun taas feminiininen puoli (tarvitsevuus, huolehtivuus, herkkyys) on jäänyt vähän varjoon. Eli en sanoisi, että se on alikehittynyt, mutta torjutumpi. Eli nämä piirteet eivät ole ehkä ihan tasapainossa, koska olen joutunut suoriutumaan niin paljon. Ja tässä valossa on kai on aika ymmärrettävää, että tunnen vastenmielisyyttä sellaisia arkoja, turvallisuushakuisia naisia kohtaan.

No miten tämä liittyy sitten miessuhteisiin? Ainakin mun on varmaan vaikeampi tuoda mun herkkää puolta esiin kuin monen muun naisen. Ja herkän puolen esiin tuominen on paljon helpompaa miesten kanssa, joiden kanssa muutenkin on tietynlaista eroavaisuutta esim. iässä tai elämänkokemuksessa. Ja nimenomaan niin päin, että mies on vanhempi ja kokeneempi. Nyt kun olen miettinyt eksä-asiaa, niin huomaan, että erittäin iso asia on, että pystyn hänen kanssaan olemaan pieni, heikko, söpö, naisellinen ja häneen verrattuna paljon kokemattomampi. Ja se on mulle jotenkin helpottavaa. Ettei aina tarvitse pärjätä niin paljon, olla niin etevä, vahva ja suorittava. Monen oman ikäisen miehen kanssa samaa fiilistä ei tule, koska mulla ei tule niin luottavaista oloa, että "mies pärjää ja hoitaa hommat". Ja tämä on siis puhtaasti fiilispohjaista pohdintaa, ei mitään rationaalista ajattelua. Jos olen tehnyt ja kokenut paljon enemmän kuin mies, ja tienaan vielä paljon enemmän, niin mulla on sellainen fiilis, että joudun vielä huolehtimaan miehestäkin. Että olen enemmän siinä maskuliinisessa roolissa, ja feminiinen puoli jää taas varjoon.

Ja silti olen edelleen feministi, puhuin eksäni kanssa fiksuista asioista ja hän kannusti minua joulukuussa mm. hakemaan lisää palkkaa, eli ei suhde silti ole sellainen, että minusta tulisi joku vikisevä tyttönen, joka ei tekisi ja päättäisi itse asioita. Eli osittain tämä koskeekin nimenomaan seksualisuutta ja miehen ja naisen välistä jännitettä. Jotta jännite syntyisi, pitäisi silti olla jotkut roolit. Jos mulla on sellainen tunne, että mies on rohkea ja reipas, osoittaa, että haluaa mua ja on aktiivinen, niin mun on paljon helpompi heittäytyä suhteeseen ylipäänsä ja kokea eroottista vetoa.

4 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Hei

Puhut asiaa, juuri samoja tuntoja itselläkin, paljon kokeneena ja pärjäämään joutuneena. Tarvii olla iso ja itsevarma mies ennen kuin minä voin olla se pieni ja hoivattava. Jos sillonkaan.

Sunshine kirjoitti...

Joo, ja kyllä se mullakin liittyy vielä fyysiseen kokoonkin. Eli olen aina tykännyt pitkistä miehistä, hoikkuus ei kuitenkaan haittaa. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Rooleissa eläminen on tietenkin aika vaikeaa, varsinkin jos joutuu puikkelehtimaan kahden eri roolin välillä - kuten aika moni meistä joutuukin.

Tietenkin koko roolituksen ymmärtäminen vaikeuttaa tilannetta mutta tavallaan myös helpottaa kun ei enää "ajaudu" tilanteesta toiseen.

Se on taas jännä että samanlaisella taustalla mennään niin eri suuntaan. Sinä haet vahvoja mieshahmoja ja minä taas en ole koskaan juurikaan välittänyt siitä vaikka munkin on ollut pakko opetella pärjäämään ihan itekseni.

Voisiko tuon vahvan mieshahmon vaatimuksen tulkita myös niin että kuitenkin jossain syvällä sisimmässäsi olisi semmoinen pieni huolenpitoa kaipaava nainen?

Minä mietin monesti että minkälaista olisi elää toisen naisen kanssa. Ihan vaan vaihtoehtona heteroelämälle kun aina miettii "miehiä" joukkona niin entäs sitten naiset, joukkona vai yksilönä?

Sunshine kirjoitti...

Varmaan ainakin välillä haluaisin olla pieni, huolenpitoa kaipaava nainen. Ja kaipa mä haluan ainakin sen tunteen, että jos huolenpitoa tarvitsee, niin sitä olisi saatavilla. Toinen äärivaihtoehto on sitten kauhuskenaario suhteesta jonkun miehen tyyppiä "lapanen " kanssa, joka ei saa hoidettua asioita tai on jotenkin nahjusmainen ja hengaa vaan mun perässä. Ja kaataa kaiken vastuun mun niskaan. Kannan kyllä vastuun itsestäni ja elämästäni, mutten hirveästi hingu kantamaan vastuuta muiden asioista. Äiti ja äidin jutut ovat kai uuvuttaneet mut jo teini-iässä ja sen jälkeen olen kaihtanut kaikkea huolehtimisvastuuta.