Toimijoista ja Pohtijoista

Siskoni puhui joskus jonkun psykan kurssin jälkeen siitä, että karkeasti jaoteltuna ihmiset voi yleensä jakaa kahteen ryhmään tekijöihin/toimijoihin ja ajattelijoihin/pohtijoihin. (Siskoni on alan ihminen, eli teorialla oli kyllä joku totuuspohja psykologiassa, en vaan enää muista mistä se tulee.) Ero ei ole niinkään älyllisissä lahjoissa vaan luonteenominaisuus, taipumus painottaa jompaa kumpaa puolta enemmän. Eli Pohtija voi olla monissa asioissa varsin aktiivinen ja Toimija hyvin älykäs, mutta silti ero näkyy tavassa nähdä maailma ja sitä kautta myös esim. ihmissuhteissa. Siskoni soitti minulle ja ilmoitti heti tajunneensa, että hän on Toimija ja minä olen Pohtija. Mikä pitää varsin hyvin paikkaansa. Siitä huolimatta, että siskoni on luonteeltaan rauhallinen ja minä olen aika kärsimätön. Jotain kuitenkin kuvastanee se, että minä makasin sohvalla 5 vuotta ja 3 kuukautta ja sisko kävi parin vuoden ajan epämääräisen epäsäännöllisessä terapiassa, jota lähinnä inhosi. Perhe on kaiketi ollut hänen tapansa käsitellä hankalia asioita. On ihana mies ja on lapset ja sitä kautta merkitystä elämässä. Puuhaa riittää, joten ei ehdi niin paljon miettiäkään.

Toki on ihmisiä, jotka ovat vielä paljon enemmän pohtijoita kuin minä. Mutta jotenkin mulle on kovin tärkeää, että minulla on luppoaikaa, jolloin voin olla rauhassa omissa ajatuksissani, että minulla on aikaa funtsia asioita ja haaveilla niistä. Jos on liian kiire, ahdistun ja minusta tulee ärtyisä. Koen jotenkin, että kadotan yhteyden itseeni. Jos aikaa on liikaa, sekin kyllä ahdistaa. Mutta minulla ei tulisi mielenkään viikonloppuaamuna pompata ylös sängystä ja ruveta heti toimimaan. Päinvastoin voin nuhjuta vuoteessa sanomalehden, aamupalan ja omien ajatusteni kanssa helposti 3 tuntia, ilman, että edes tiedostan käyttäneeni niin paljon aikaa. Jos en voi joko lauantaina tai sunnuntaina viettää nuhjuiluaamua, minua harmittaa, enkä koe levänneeni ihan riittävästi. Matkat ja reissut ovat sitten erikseen, mutta periaatteessa tarvitsen säännölliset lorvailuhetkeni voidakseni hyvin.

Miten sitten suhteet muihin? Ystäväpiiristäni löytyy vahvasti molempia, mutta syvällisimmät ihmissuhteet olen rakantentanut muihin Pohtijoihin. Toisaalta nautin myös siitä, että voi tehdä yhdessä asioita ja minun ei tarvitse olla liikaa "Toimijan" roolissa vaan myös toinen keksii oma-aloitteisesti tekemistä. Jos kaksi Pohtijaa viettää aikaa paljon yhdessä, voi syntyä todella syvällinen ja läheinen suhde. Toisaalta kaikki voi olla välillä vähän raskasta, varsinkin jos Pohtija-luonne yhdistyy voimakkaammin melankolisuuteen. Hyvin vahvasti Toiminnallisen ihmisen kanssa taas ei välttämättä pääse koskaan niin syvälle, mutta elämä voi olla usein varsin hauskaa. Toisaalta pahimmillaan se voi olla hyvinkin pinnallista, mistä kaikki eivät tietenkään kärsi. Nyt olen miettinyt tätä asiaa myös miessuhteissa, mutten oikein osaa sanoa, mikä olisi optimaalisin ratkaisu. Ei kai sellaista olekaan, pitää vain mennä suhteeseen ja katsoa, toimiiko se.