Ärsyttää

Vaikka olen monessa suhteessa aika rento, loukkaannun aika helposti, jos ihmiset eivät pidä kiinni sovituista asioista ja tapaamisista. Minusta on siis ihan ok perua sovittuja asioita, jos siihen on joku syy tai jos sen tekee hyvissä ajoin. Mutta sellainen "sovitaan jotain, mutta sitten kadotaan" on mielestäni hurjan ärsyttävää. Toki jotain voidaan sopia alustavasti ja sitä ei tarvitse pitää kiveen kirjoitettuna. Mutta silti sellainen "voisi nähdä maanantaina tai tiistaina" ehdotus pitää mielestäni sisällään sen, että ainakin asiaan palataan. Tai puheluun vastataan. Tai laitetaan edes jotain viestiä. Mutta kun ei. Ehkä olen jotenkin neuroottinen, mutta mielestäni kyse on hyvästä käytöksestä ja toisen ihmisen huomioimisesta.

Kyseessä on siis mies, ja entinen Hengailupoikani. Ja kun tämä ei tosiaan ole mikään ensimmäinen kerta. Ja silti pitäisi olla edelleen ystäviä ja niin päin pois. Kaikki alkoi siis siitä, että hän itse ehdotti tapaamista kun tulee parin viikon päästä Helsinkiin (asuu nyt kauempana). No hänestä ei kuulunut mitään ennen kuin sunnuntai-iltapäivänä - isänpäivänä siis - joskus kolmen aikoihin ja ehdotti, että menisimme syömään. Olin kuitenkin viettämässä isänpäivää perheen kanssa, joten en lähtenyt, mutta sovimme, että voisimme ehkä nähdä vielä myöhemmin illalla. Illalla hän oli kuitenkin väsynyt ja laiska lähtemään sateeseen, joten siirsimme suosiolla päivää maanantaihin tai tiistaihin, koska hän on vielä kaupungissa koko viikon. Sen jälkeen hän onkin sitten kadonnut kuin p.. saharaan eikä vastannut esim. puhelimeen, kun koitin TÄNÄÄN tiistaina soittaa ja kysyä, nähdäänkö vaikka töiden jälkeen. Vaikken ole enää mitenkään romanttisesti suuntautunut enkä ihastunut, niin mielestäni käytös on silti hieman ärsyttävää ja itsekästä. Jos hänellä on niin kiire, niin eihän hänen ole mikään pakko minua nähdä. Viimeksi olemme nähneet heinäkuussa, joten mistään suhteesta ei ole kyse. Kaipa vain ottaa päähän se, että kaverina oleminen on jotenkin niin kovin hankalaa, ja silti sitä pitäisi yrittää. Ja kun käytös on niin kovin tyypillistä hänelle ja niin kovin miesmäistä.. Nyt seuraa hieman vastakkaisen sukupuolen panettelua, älä lue, jos et kestä.

Miehet kun niin kovin helposti inhoaa kaikkea sopimista ja organisointia ja sitä, että pitäisi luvata jotain jollekin. Kun olisi vaan niin paljon kivempi tehdä aina niin kun musta olisi kivaa ja kun mua nyt huvittaisi. Ja mies ihan vilpittömästi hämmästyy, kun maailma ja naiset eivät pyörikään itsestäänselvästi hänen napansa ympärillä. Kun naisella voi vaikka olla ihan omia suunnitelmia ja muuta ohjelmaa. Kristus.

No ainoa tapahan on joko venyä (huono ratkaisu itselle) tai sitten jättää koko juttu täysin miehen päänvaivaksi (ei mitään uusia ehdotuksia, mies järjestää ajan, jos haluaa sen järjestää) ja olla vastaamatta puhelimeen, jos mies erehtyy soittamaan esim. vonkaussoittoja öiseen aikaan. Toimii hyvin myös ex-miehille, vaikkei suhde olisi enää edes fyysinen. Ja siis se, että suhde ei ole ollut fyysinen enää moneen vuoteen ei edelleenkään estä sitä, etteikö jonain kirkkaana yönä mies voisi herätä siihen, että nyt on "mahtava hetki soittaa vonkaussoitto" ja olla vilpittömän hämmästynyt kun ei saakaan heti seksiä.

Tähän onkin hyvä lopettaa tällä erää. :)