En ole nyt nähnyt työkaverimiestä, koska olemme eri osastoilla ja siten myös istumme eri kerroksissa. Mutta olin tänään TODELLA viehättävän miehen kanssa samassa palaverissa, ja olin jotenkin ihan järkyttynyt palaverin jälkeen. Mies on siis töissä yhteistyökumppaniyrityksessä ja olen tavannut hänet kyllä kerran aiemminkin. Mutta silloin olimme eri linjoilla työasioissa ja olin ehkä vähän nihkeä. Mutta oli hän minusta silloinkin tosi hyvännäköinen. Tänään kävimme lounaalla (ei siis kahdestaan) ja sen jälkeen oli palaveri. Istuimme vierekkäin ja hymyilimme ja katselimme paljon silmiin ja.. Jotenkin kovin hämmentävää. Ei sormusta, mutta virallista statusta en tiedä. Jotain 30 ja vähän päälle, muttei siis kovin vanha. Ja pitkä, ja rento, ja miehekäs ja muutenkin aika viehko. Kristus.
Mulle ei siis ihan joka päivä tule tälläisiä viboja kenestäkään. Voin laittaa työasioissa mailia. Mutta olin vain hänen fyysisestä olemuksestaan niin viehättynyt, etten osaa sanoa juuri mitään millainen tyyppi muuten on. Puhuttiin aika pitkälle vain työasioita. Hassua, miten elämä on niin kausittaista. Pitkään aikaan ei tapahdu mitään ja sitten yhtäkkiä tapahtuu taas kaikkea. Ja lähinnä olen iloinen siitä, että itse innostun jostain, vaikka se olisikin pinnallista ja ensisijassa fyysistä. Mä olen usein niin kauhean neutraali ja mietin vain jotain vanhoja juttuja. Ja töissä varsinkin.. No katsellaan. Voihan olla, että tämä ei ikinä johda mihinkään, mutta olipahan ainakin kiva palaveri. Ja vieläkin olen vähän levoton. Hassua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
:)
Ei fyysinen kiinnostus ole ollenkaan hullumpi alku. Ei se ota jos ei annakaan, jos jotenkin vaivihkaa (tai vaikka vähän suorempaankin) selvittää tämän valioyksilön seurustelustatuksen. Miten olisi noin aluksi vaikka facebook -kaveriksi (meinasin kirjoittaa FB, mutta tässä yhteydessä sillä olisi vähän hassu konnotaatio..) ryhtyminen, jolloin relationship statustakin voisi koittaa kurkkia...? ;)
Sain selville, että tyyppi on kaverin kaveri. (Suprise suprise)tai tarkemmin hyvän ystäväni poikaystävän kavereita. Ja ainakin jonkun aikaa sitten vielä sinkku. Eli tuskin mitään kovin isoja elämänmuutoksia tullut parin viimeisen viikon aikana.. :D Eli sikäli taustat on nyt selvitetty. Pitää vain miettiä seuraavaa siirtoa.
No mitä tässä vielä odotellaan :) ?
Vaikka olen periaatteessa sitä mieltä (ja käsittääkseni olet vähän samoilla linjoilla), että miehiä on ehkä parempi tapailla mieluummin ns. sarjassa kuin rinnan, niin tässä tapauksessa kuitenkin varmaan koittaisin hakeutua aktiivisesti tämän kiinnostavan yksilön kanssa jonkinlaisiin tekemisiin...tietysti vähän kurjaa työkaverin kannalta, mutta eihän teillä ole mitään varsinaisia sitoumuksia.
Huh, miten mä nyt tartuinkin tähän aiheeseen näin kovasti? Ehkä osittain sen vuoksi, ettei tarvitse ajatella ja stressata omista kuvioista... :)
Joo työkaveri on kai tällä hetkellä loukkaantunut mulle ja suhtautuu vähän välttelevästi. Eli ei siis olla mitenkään yhdessä eikä sitouduttu. Töissä kuitenkin ollut sen verran hoppu, etten ole vielä ehtinyt edistää "komistuksen" kanssa.
Lähetä kommentti