Olen kirjoitellut aika vähän tänä syksynä johtuen tekniikkaongelmista, mutta myös siitä, että loppujen lopuksi nyt on taas ollut aika tasapainoista ja onnellista. Äidin luona visiitti meni ihan hyvin pari viikkoa sitten ja ollaan soiteltu myös sen jälkeen ilman kummempaa draamaa. Jotenkin äidin lääkitys tuntuisi olevan nyt enemmän kohdallaan ja kaikki on vähän harmoonisempaa. Sisko on viimeisillään raskaana ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Onnellista odotusta, vaikka toki sisko tässä vaiheessa jo toivoo, että tulisi jo pian ulos sieltä.
Tänään vietin superlaiskan lauantaipäivän, kävin lounaalla toisen ystävän kanssa ja toisen kanssa kahvilla. Ilma oli niin kaunis ja kirkas, muttei kuitenkaan liian kylmä. Oli aika huoleton ja levollinen olo. Ja sellainen tunne kerrankin, ettei ehkä kannattaisi stressata niin paljon kaikesta tulevasta. Elää vain tässä ja nyt ja nauttia siitä. Kaikki on kuitenkin aika hyvin ja siitä vain pitäisi osata nauttia.
Yksi keskeinen muutos aiempaan on se, että mä olen pikkuhiljaa alkanut puhua enemmän ja vähän avoimemmin mun kotiasioista myös vieraammille ihmisille. Enkä koe sitä enää niin isona asiana. Jotenkin mua ei enää haittaa niin paljon, jos joku tietää jotain. En enää koe terapiaakaan mitenkään niin isona asiana. Tai siis vaikken nyt kuljekaan töissä huutelemassa ihmisille, että minä olen muuten käynyt analyysissä, niin ei mua ehkä enää niin haittaisi puhua siitä. Enkä mä enää ajattele, että mua pidettäisiin jotenkin hulluna. Vaikka tokihan joku voi pitää, mutta olen ehkä päässyt enemmän sinuiksi kaiken kanssa, jolloin koen, että kummalliset reaktiot muilta ihmisiltä kertoisivat ehkä enemmän heistä kuin minusta. Tämä voi kuulostaa aika pieneltä asialta, mutta mulle se on todella iso muutos. Olen jotenkin ollut aina sellainen "kulissit kunnossa" ihminen, jolle on ollut aika tärkeää se, miltä asiat näyttävät ulospäin. Lähinnä niin, etten vaikuta oudolta, surkealta tai säälittävältä. Mutta ehkä mä voin nyt niin paljon paremmin, että tuo pelko on vain ihan turha ja siten myös asioista puhuminenkin on paljon helpompaa.
lauantai 4. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti