Jostain syystä mulla on nykyisin vähemmän ajatuksia kuin ennen. Tai mun ajatteluni on keskittynyt enemmän konkreettisiin asioihin kuten pieniin sisustusuudistuksiin, urheiluun, ruoanlaittoon yms. Puuhastelen kyllä kotona kaikkea, mutten paljoa mieti mitään ihmeempää.
Ehkä kyse on vaiheista, joista puhuimme Trinitynkin kanssa joskus aiemmin. Ehkä terapian lopettamisen jälkeen tulee kausi, jolloin keskittyy enemmän muihin asioihin. Tai ehkä mä olen kyllästynyt asioiden odotteluun ja jahkailuun omassa päässäni ja siksi olen liusunut enemmän sellaiseen älyllisesti hiljaisempaan vaiheeseen. Ehkä kaiken jahkailun ja analysoinnin jälkeen kaipaa vain taukoa. Ja tulihan niitä taukoja terapiankin aikana, nyt kun tarkemmin miettii. Välillä meni eteenpäin, välillä sitten taas jauhoi vain jostain työharmituksista tai vanhoista asioista, kun ei ollut mitään uusia oivalluksia. Ehkä sitä analyysin aikana rupeaa pitämään itseään syvällisempänä kuin onkaan, kun on vain niin paljon kertyneitä ajatuksia. Vähän niin kuin "Kuutamolla" elokuvassa (mistähän syystä mä tänkin muistan?), jossa päähenkilön kaveri tuumaa jotenkin näin parisuhteen väljähtymisestä "Alussa te jaatte kaikki hienot ajatukset, mitä te olette koko elämänne ajan kelanneet ja olette kummatkin, että WOW. Ja sitten jossain vaiheessa ei olekaan enää mitään niin uutta ja hienoa sanottavaa, ja sitten siitä tuleekin vain arkista ja tavallista." Ei siis ole sanatarkkalainaus, mutta siis idea pitäisi välittyä. Mä olen nyt varmaan loppuunkelannut suuren osan älykkäistä asioista, joita olen ikinä ajatellut ja nyt olen siirtynyt "touhukkaaseen emäntä -rooliin." PELOTTAVAA. Mutta olen kauhean innostunut uusista, pikku kotihankinnoistani - joiden tarkoituksena on toki vähentää ja helpottaa elämää - sen sijaan, että olisin hankkinut esim. mehulingon. Eli ehkä on jotain toivoa vielä marttakohtalolta.. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti