Miksi pidän blogia?

Tervetuloa blogiin!

Miksi kukaan kirjoittaa psykoanalyysistä 2000-luvulla? Miksi ylipäänsä vatvoa lisää omia henkilökohtaisia ongelmiaan netissä? Miksi valita blogille niin pinnallinen ja tyhmä nimi, jos haluaa kirjoittaa vakavista asioista?

Monestakin syystä. Ehkä enemmän vastauksia löytyy jatkossa blogin sivuilta. Tärkein vastaus yllä oleviin kysymyksiin: paljon parjattu psykoanalyysi teki minusta ehjän, aikuisen ihmisen. En tiedä, kuinka paljon merkitystä on sillä, että olen käynyt juuri analyysissä. Ehkä suurin painoarvo on ollut sillä, että olen pystynyt käymään yli 5 vuotta samalla ihanalla terapeutilla useita kertoja viikossa. Terapeutilla, joka sopi minulle ja on osannut tukea auttaa ja kuunnella. Ohjata löytämään tärkeitä oivalluksia nykyistä ja tulevaa elämääni varten.


Uskon siis vahvasti, että psykoanalyysi ja psykoanalyyttinen psykoterapia tuovat varmasti monelle mielenterveysongelmista kärsiville pitkäkestoista apua toisin lyhyet, muutaman tapaamiskerran pikaterapiat. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö lyhyille terapioille olisi tarvetta. En vain jaksa uskoa, että kaikkiin ihmismielen syviin ongelmiin löytyy vastausta 10 tapaamiskerralla. En myöskään usko, että ongelmien syiden pohtiminen ja ymmärtäminen on täysin hyödytöntä tai rahanhaaskausta.


En aio kirjoittaa Freudista, enkä psykoanalyysin teorioista. En aio haastaa psykologeja enkä psykiatreja tieteellisessä keskustelussa. Olen täysin maallikko, mitä tulee mielenterveysongelmien hoitoon ja eri terapioiden toimivuuteen. Koulutukseltani olen täysin eri alan ihminen, pelkkä potilas, läheinen, mielenterveysongelmaisen tytär, asioita sivusta seurannut ja itse terapiassa rampannut.

Sen sijaan kirjoitan omista kokemuksistani ja näkemyksistäni pitkästä terapiasta, elämästä yleensä, lapsuudesta, masennuksesta, persoonallisuushäiriöstäni, työstä, miehistä, perheestä, kasvattilapsena kasvamisesta ja oman elämän rakentamiseen liittyvistä haasteista. Aion kirjoittaa kevyesti, tavallisesti, arkisesti. Mitä normaalimmiksi asiat tekee, sitä helpompi niiden kanssa on elää. Niin kuvittelen ainakin tällä hetkellä.