Kun puhe alkaa loppua

Nyt viiden vuoden jälkeen alkaa olla pikkuhiljaa sellainen fiilis, ettei ole oikein enää mitään puhuttavaa. Toki välillä tapahtuu kaikenlaista, ja aina voi jaaritella töistä, perheestä, miehistä, kavereiden kuulumisia. Viiden vuoden jälkeen terapeutti tuntee paitsi minut, kriisini, ongelmani, ahdistukseni, lapsuuteni lempileikit, miessuhteeni, ex-poikaystävieni seksiongelmat, myös ystävieni kriisit ja ongelmat. Enää ei tarvitse koko ajan selitellä kenestä puhuu. Terppa kyllä tietää, kuka on eroamassa ja kuka rakastunut uudestaan ja kuka itsekäs ja kuka missäkin. Omista asioistaan on toki vaikea puhua kertomatta läheisistään. Välillä on vain helpompi puhua muiden asioista, välillä on vain kevyempää puhua muiden asioista. Vaikka toki kaikki mitä puhut, kertoo jotain sinusta itsestäsi. Kaikki mitä jätät kertomatta kertoo sinusta itsestäsi. Kiinnostavaa ei siis ole mitä puhut vaan miksi. Silti meni vuosia ennen kuin pystyi puhumaan jostain pahimmista aihealueista.

Nyt tuntuu, että alan olla tyhjä. Kauan sitä kestikin, ennen kuin päädyttiin tähän pisteeseen. Psykoanalyysihän on narsistisen ihmisen unelma. On olemassa joku, joka haluaa tietää sinusta kaiken. on joku, joka ei vaadi mitään, ei vaivaa omilla ongelmillaan, ei rasita, kuuntelee, ymmärtää, kannustaa, kyselee. Ihanaa, joku vain minun juttujani varten aina ja ikuisesti, 4 x 45 minuuttia viikossa. Minulta on usein kysytty, enkö voisi vain jutella asioistani ystävilleni, tai perheenjäsenille. Mutta hei haloo, ei se nyt ihan sama asia ole. Kuinka moni ihan käsi sydämellä jaksaa kuunnella jonkun muun murheita ja jaarituksia samalla intensiteetillä? Uudestaan samoja asioita, samoja ahdistuksia - en minä ainakaan jaksa. Nykyisin vielä vähemmän. Onneksi on terapeutti, joka jaksaa. Mutta se johtuukin siitä, että sille maksetaan. Puhdasta hyödykkeiden vaihtoa. Minä kannan kassilla rahaa kahden viikon välein ja analyytikko istuu tuolissaan ja mumisee "Niin, jaa, vai niin". Mutta tiedoksi kaikille, kyllä analyytikotkin puhuvat ihan kokonaisin lausein aina välillä...

Mutta on analyysistä oikeasti hyötyä muillekin kuin analyysissä kävijälle. Terapiassa käyvät taatusti valittavat vähemmän, koska niiden valituskiintiö on jo niin täysi. En usko, että juuri kukaan jaksaa kuitenkaan ihan LOPUTTOMIIN jauhaa itsestään. Tekisi mieli välillä möläyttää muillekin "mene sinäkin terapiaan siitä valittamasta."