Matkojen ostamisen lisäksi olen selättänyt ahdistusta kolmella varsin toimivalla ja vanhanaikaisella reseptillä.
1. jos työasia ahdistaa, kannattaa yrittää saada se tehtyä ja pois päiväjärjestyksestä. Olenkin siis tehnyt esitystäni lähinnä iltaisin kotona, kun olen voinut rauhassa keskittyä. Nyt ei sitten ahdista enää niin paljon, kun tiedän jo, mitä suunnilleen olen puhumassa.
2. Olen käynyt urheilemassa joka päivä töiden jälkeen. Kummasti on parempi olo ja kirkkaampi mieli.
3. Olen pitänyt itseni kiireisenä, jolloin en ole ehtinyt niin paljon ajattelemaan.
Olen kyllä hieman ehtinyt miettiä sitä, onko kyseessä vain normaali kolmenkympin kriisi, ja työturhautuminen (olen aika turhautunut omaan toimenkuvaani töissä). Vai onko vain niin, että tietynlaista ahdistusta en tule pääsemään karkuun edes terapian käymisestä huolimatta. Eli onko minulla edelleen taipumus ahdistua helpommin kuin jollain Pirkko-perustyypillä, vaikka olisinkin käynyt terapiassa? Toki osaan nyt analyysin työkalujen avulla hallita paremmin tunteita ja etsiä ratkaisuja, mutta ahdistuneisuuden tunteet ovat siis olleet viime päivinä harvinaisen voimakkaita. Toki taka-alalla on myös aiemmin kuvaamaani yleistä ahdistusta ja muutoshalua. Mutta hieman mietityttää, mikä on normaalia ahdistusta ja kuinka paljon negatiiviset tunteet vähenesivät, jos saisin esim. työasian ratkaistua? Toisaalta ahdistuksessa on se hyvä puoli, että se potkii toimimaan. Luultavasti jossain vaiheessa osaan sitten vasta omaan kysymykseeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sitä on liikkeellä, näemmä. Koitetaan tsempata, ja uskoa valoisaan huomiseen.
Tuttuja kysymyksiä: kuinka ahdistunut olisin jos... Onko tämä vain normaalia vai... Pääsenkö ahdistuksesta kokonaan eroon koskaan...???
Niimpä. Kun ei ole koskaan elänyt kenenkään toisen elämää, niin ei tiedä, kuinka ahdistuneita muut ovat. Se olisikin mielenkiintoista, voisi suoraana rvioida oman ahdistuksensa määrän ja suhteuttaa sitä sitten johonkin asteikkoon. ;)
Kia se on vaan vaiheittaista. Välillä ahdistaa ja sitten taas ei.. Onneksi ei ole sentään päällä koko ajan.
No täällä on ainakin yksi, jota on pari viime päivää ahdistanut taas enemmän kuin aikoihin. Osittain johtunee siitä, kun on taas analyysissä törmännyt siihen, kuinka hukassa sitä jollain lailla on. Vaikka ei periaatteessa ole mitään syytä olla epävarma, sitä kuitenkin on. Eikä sen kanssa kasvotusten joutuminen ole erityisen mieltäylentävää.
No kappas, ahdistusrintama lienee liikkeellä pääkaupunkiseudulla päin kun olen minäkin tuohon tunteeseen törmännyt ihan viimeaikoina ;-)
On varmaan niin, että ahdistusta ei pääse pakoon analyysin tai minkään muunkaan prosessin avulla (alkoholi tms. aineet lienevät toimivimpia, mutta ei kovin terveellisiä keinoja...). Ahdistus kun on ihmisen luontoon kuuluva tunne, jolla on kyllä oma tärkeä tehtävänsä hengissä säilymisen kannalta. Jouduin tässä viimeisen parin viikon aikana tilanteeseen, joka alkoi tuntua ihan poikkeuksellisen ahdistavalta. Siis sillä tavalla että aloin jo miettiä että tarvitsenko apua tilanteen selvittämisessä. No, asia selvisi ihan oman analysoinnin myötä ja nyt voin jo paljon paremmin. Mulla ainakin oli hyödyllistä ensinnäkin tunnistaa, onko kyseessä ns. kohdentumaton (free-floating) ahdistus vai johonkin tietyyn asiaan liittyvä ahdistus ja toiseksi miettiä mitä torjuntakeinoja itse pääasiallisesti käyttää ahdistuksen hallintaan (en siis tarkoita keinon valintaa, yleensä kun sitä huomaa vasta jälkeenpäin mitä keinoa tuli käytettyä). Kohdentumattomaan ahdistukseenhan ei pidemmän päälle auta urheilu tai työtehtävien tms. tekeminen "pois alta" tai mikään "tekeminen". Siellä se kuitenkin aina odottaa teet mitä tahansa.
Mun tilanne laukesi sitä kautta, että ahdistus kasvoi niin suureksi että se pakotti pysähtymään ja oikeasti kysymään itseltä että mistä on kysymys. Kyseessä oli siis juuri kohdentumaton ahdistus. Analyysin tuoman tiedon ja taidon ja kokemuksen avulla osasinkin yllättäen aika helposti paikallistaa sen trauman josta tuo ahdistus kumpuaa. Varhaisen trauman siis. Tavallaan siis löysin sen syyn, ja sen jälkeen oli aika helppo nähdä myös tilanteen laukaiseva tekijä tai tekijöitä. Kohdentumaton ahdistus sai siis kohteen ja helpotti melko nopeasti. Olen kyllä mielettömän tyytyväinen analyysikokemukseen taas kerran. Ei tällaisia taitoja voi oikein muualta saada. Jos nuo torjuntakeinot kiinnostaa niin niistä löytyy runsaasti lisätietoa alan kirjallisuudesta, ellet ole jo niihin perehtynyt...
Lähetä kommentti