Tänään kävi joku cable guy korjaamassa yhteyden ja nyt olen siis taasen yhteydessä ulkomaailmaan myös kotoa käsin. Töissä on ollut niin kiire, etten ole ehtinyt blogia sieltä käsin rustata. Ja kaikkea vapaa-aikaa ei jaksaisi töissäkään viettää. Olen taas menossa viikonloppuna äidin luo, tosin en jaksaisi olla koko viikonloppua. Tulen varmaan lauantai-iltana pois taas. Äiti pettyy, mutten kestä olla siellä koko viikonloppua. En vain kestä. Alkaa ahdistamaan. Sitä paitsi ensi viikolla on työmatka, johon menee pari iltaa. Ei siis vapaa-aikaa liikaa muutenkaan.
Mitään merkittävää ei ole kahden viikon aikana tapahtunut. Olen vain tehnyt aika paljon töitä ja vielä enemmän töitä pitäisi tehdä. Toki esimiehelläni on tiedossa, että töitä on liikaa, mutta voi olla, että tässä markkinatilanteessa ei ihan hirveästi suostuta palkkaamaan lisää jengiä. Ei kuitenkaan huvita istua kaikkia iltoja konttorilla, sillä silloin vain ratkaisisin ongelman uhraamalla kaiken vapaa-aikani. Enkä taatusti tulisi pääsemään typeristä rutiinitöistä eroon. Nyt kun en tee kaikkea, mitä kuuluisi, pomotkin heräävät siihen, että jonkun asian pitäisi muuttua. Tai sitten asioita ei vain kehitetä. Tai sitten minä vain vaihdan firmaa..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti