Torjuin tänään angstia ostamalla lennot joulukuuksi. Lähden siis jouluna reissuun. Ja kyllä, ajattelin olla kerrankin myös joulun pyhät poissa. Kun kerran olen naimaton, lapseton ja miehetön, niin mitäs turhaan vanhempien nurkissa aina jouluisin notkumaan. Yhtä hyvin voin lähteä pikku seikkailuun. Lisäksi tänä vuonna on sen verran hyvät pyhät, että kannattaa hyödyntää. Viikon lomalla voi olla helposti kaksi viikkoa poissa. :)
Mietin tätä aika pitkään. Lähinnä sitä, haluanko olla yksin reissussa jouluna. Mutta tänään tuli iso ahdistus töissä, että jotain oli pakko tehdä. Painelin siis vain nettiin ostamaan lennot. Harvoin on muuten töissä ahdistanut niin paljon kuin tänään. Töissä oli harvinaisen tyhmää, presentaation tekeminen hieman vieraasta aiheesta ahdisti ja muutenkin tuntui vahvasti siltä, etten saa nykyisestä työstäni enää juuri mitään. Ja elämäni ylipäänsä junnaa vaan paikallaan. Eiliset nettitreffit eivät yhtään reipastaneet mieltä. Pikemminkin tuli aika turhautunut olo.
Kai mulla on sellainen olo, että olen viimein vapautunut häkistä, mutten osaa enää lentää. Nyt vain nökötän samalla paikalla ja melkein toivon, että häkki olisi edelleen paikallaan. Niin monta vuotta olen ollut sidottu analyysiin, enkä ole voinut tehdä isoja muutoksia. En vaihtaa työpaikkaa kovin helposti, koska sijainti on ollut tosi kätevä terapian kannalta. En vaihtaa asuntoa, koska kaikki rahat ovat menneet terapiaan. En edes hankkia työtä, jossa olisi pitänyt enemmän matkustaa, koska terapia ja matkustelu eivät sovi yhteen. Puhumattakaan mistään ulkomaille lähdöstä. Ja nyt siis toivoisin hirveästi, että elämässä joku muuttuisi. Mutten oikein vielä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ja mihin suuntaan lähteä. Ja siksi kai ahdistaa niin paljon. Tavallaan se on turhautumista ja toisaalta kai pelkoa. Ei haluaisi tehdä mitään "ojasta allikkoon" -ratkaisuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti