Kieliopintoja ja hauskaa elämää

Olen ollut niinkin nörtti, että olen ilmoittautunut ekaksi kesälomaviikoksi vieraan kielen inteensiivikurssille. Olen nyt siis monta tuntia päivässä koulussa preppaamassa kielitaitoani. Ja on ollut AIVAN ihanaa. Nyt taas muistan kuinka kivaa on opiskella jotain, josta oikeasti tykkää. Ja koska olen projekti-ihminen niin on ihan mahtavaa huomata, miten jo lyhyessä ajassa oma kielitaito alkaa taas elpyä. Tänään oli jo kevyempää kuin eilen. Ihan ihanaa ja silti ihan hyödyllistä. Ja kurssilla puhutaan paljon, mikä tekee siitä tosi kivaa. Ei mitään kielioppia jaksaisi pelkästään päntätä kun voi kerran jutella. Miksiköhän Suomen kouluissa vain tankataan niin paljon kielioppia kun niin paljon voi oppia vain puhumalla kieltä? Ja mitä tekee rakenteilla, jos ei oikeasti uskalla puhua juuri mitään? Esim. kuinka moni C-saksaa tankanneista on oikeasti ikinä oppinut puhumaan sitä? Mutta aika moni sentään muistaa, mikä on datiivi..

Lisäksi olen löytänyt itsestäni uuden sivupersoonan (luterilaisen moralistin lisäksi), nimittäin kummallisen pirteän aamuihmisen, joka herää jo lomalla ennen kahdeksaa (!), koska haluaa puuhastella aamulla rauhassa kaikenlaista ennen "koulua". Yhtään ei edes tee mieli mihinkään baariin riekkumaan, koska on kivempi mennä pirteänä aamulla tunnille. No tätä riemua kestää viikon. Ehkä sen ajan jaksan olla näin lapsellisen motivoitunut. Mutta en ole kyllä opiskellut mitään sitten vuoden 2002 tai 2003, luulisin. Eli ei tee pahaa. Jopa mietin, jos syksyllä jaksaisin vielä jatkaa vaikka yhtenä iltana viikossa. Kun ei ole mitään rakkauselämää viemässä aikaa, niin voi ainakin olla rauhassa pinko. :) Lisäksi vieraalla kielellä oma ajattelu hidastuu, eikä ole energiaa pohtia liikaa ihmissuhteita.