Hyviä asioita ja tavoitteita

Kun on jotenkin taas pilvistä ja vähän tylsää niin ajattelin nyt kuitenkin laatia listan asioista, jotka ovat hyvin minussa itsessäni ja joiden muuttumisesta olen iloinen ja sitten ajattelin listata niitä, joissa haluaisin/toivoisin muutosta vielä tapahtuvan. Eli ei niinkään ulkoisia asioita vaan pelkästään ominaisuuksia minussa itsessäni.

1. Olen iloinen siitä, että olen paljon tasapainoisempi ja vähemmän masentunut. Pahoja masennus/ahdistusjaksoja ei enää sillä tavalla tule ja pienistä masennuksista osaan jo nousta ylös.

2. Olen tyytyväinen, että minulla on kuitenkin aika terveelliset elämäntavat ja varsin normaali suhde omaan vartalooni. Olin lapsena vähän pyöreä (siis ala-asteiässä en pikkulapsena), koska meitä paljon hoitanut mummo rakasti paljolti ruoalla ja syötti meille kaikkea aika epäterveellsitä kuten leivonnaisia. No pyöreästä, ei kovin liikunnallisesta lapsesta tuli kuitenkin liikunnallinen ja normaalipainoinen aikuinen.

3. Olen iloinen, että minusta on tullut paljon rohkeampi kuin lapsena olin. Niin kai ihmisistä yleensä aikuisina tulee, mutta olen aika hyvin vapautunut sellaisesta "sanoinko tyhmästi siinä tilanteessa" -pohdinnasta. Lisäksi nykyisin jopa nautin esiintymisestä, mistä en todellakaan nauttinut koulussa. Ja olen myös iloinen siitä, että uskallan olla sitä, mitä olen, enkä yritä enää väkisin olla niin paljon jotain muuta. (toki yritän edelleen kehittää itseäni koko ajan, mutta ..)

4. Olen ylpeä, että kuitenkin uskallan tuntea paljon ja uskallan jo paljon paremmin näyttää tunteitani kuin aikaisemmin. Uskallan myös odottaa hyvää suhdetta tulevaksi, minun ei tarvitse paniikinomaisesti löytää ketään. Lisäksi olen ylpeä siitä, että en halua pelata ihmisillä. Minun ei tarvitse pönkittää itsetuntoani sillä, että hakisin koko ajan vastakkaisen sukupuolen ihailua - ja siten ehkä loukkaisin muita antamalla ymmärtää paljon enemmän. Harmiton flirtti on toki ihan ok.

5. Olen iloinen, että olen uskaltanut ylipäänsä käydä läpi niin pitkän ja vaativan prosessin kuin analyysi ja prosessin aikana uskaltanut kohdata kaikki kipeimmätkit asiat. Olen onnellinen, etten yleisesti kadehdi muita ihmisiä, enkä haluaisi vaihtaa paikkaa varsinaisesti kenenkään kanssa. Toki joskus voi ajatella, että kumpa minullakin olisi noin hyvä parisuhde, mutten silti kuvittele, että parisuhde ratkaisee kaiken.

Mitä sitten vielä kehittäisin?

1. Haluaisin saavuttaa jonkinlaisen sisäisen sopusoinnun suorittamisen ja hyväksymisen välillä. Olen edelleen suorittaja. Olen neuroottisen huolestunut siitä, että aika loppuu ja en ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Olen koko ajan jatkuvassa kehitysprosessissa, jonka tuloksena on jokin vielä parempi, toimivampi, jaksavampi ja pystyvämpi olento. Toisaalta olen perusluonteeltani aika aktiivinen, innostun uusista asioista ja kyllästyn nopeasti. Mitään aasialaista tyyneyttä minunlaiseni ihmisen on aika vaikea tavoittaa ja siihen tuskin tarvitseekaan pyrkiä. Mutta ehkä voisin opetella vielä enemmän nauttimaan elämästä ja "sotimaan" vähän vähemmän. Opiskeluaikana olin jotenkin parempi siinä, kun oli enemmän vapaa-aikaa. Nyt mulla on aina joku "sota" voitettavana, joka vie aika paljon energiaa.

2. Haluaisin pystyä olemaan hyvässä ja toimivassa parisuhteessa. Tästä olen kirjoittanut jo aika paljon, joten siitä vähemmän tällä kertaa.

3. Toivoisin, että tulevaisuudessa voisin oikeasti olla läheisempi perheeni kanssa. Jotenkin suhde on tällä hetkellä ihan ok, mutta jotenkin edelleeen vähän ristiriitainen. Haluaisin, että kasvattiäitini voisi luottaa minun vilpittömään apuuni, kun hän on vanha. Haluaisin, etten tuntisi niin paljon pientä ärtymystä kun olen perheeni kanssa. En voi kuitenkaan muuttaa perhettäni, joten ainoa keino on hyväksyä heidät myös puutteineen. Ja myös sen tosiasia, ettei meistä ei tule enemmän samankaltaisia. Onneksi uskallan kuitenkin olla paljon vahvemmin oma itseni enkä enää samalla tavalla pyri suojelemaan heitä niiltä puolilta, joiden tiedän hämmentävän heitä. Vain olemalla aidosti oma itsensä voi myös rakastaa aidosti.