Blogi heräilee..

Tuli sitten pidettyä vähän pitempikin tauko. Mutta olen ollut niin paljon kotoa poissa, mikä on ollut aivan ihanaakin. Ettei ole sitten tullut kirjoiteltua. Kesä on ollut ihana, lomalla on ollut ihanaa, olen ajatellut kaikkea aika vähän ja ahdistellut kaikesta vielä vähemmän. Olen uinut, ulkoillut, nukkunut, matkaillut, saunonut, ale-shoppaillut, mökkeillyt, ollut perheen ja ystävien kanssa jne. Ollut vain hurjan kivaa suurimman osan aikaa. Ja onnistuin olemaan vielä pois Suomesta sateisimman viikon. Eli ilmatkin ovat suosineet minua ja olen kosmetologin varoituksista huolimatta ruskettunut ihan kivasti - ja myös hieman laihtunut. :)

Lupaan kirjoittaa myöhemmin tällä viikolla jotain älyllisempää. Toistaiseksi olen vielä varsin älyttömissä tunnelmissa. Sellainen tyhmän keveä ja huoleton olo. Niin ja minulla oli myös pieni, hyvin hauska ja harmiton lomasuhde. Tai ehkä pikemminkin fling. Mutta hupaisa ja vähän eksää mielestä pyyhkivä juttu. Ja kieltämättä oli hauskaa harrastaa myös seksiä pitkästä aikaa. Jotenkin vähän outoa olla niin pitkään ihan ilman mitään. Ja eksän takia nyt ei kannata olla ilman suhteita, koska itsekin elää kuitenkin parisuhteessa. Ja ihan älytöntä olla uskollinen millekään haavekuvalle noin muutenkaan. Mutta sen huomasin, että mun oli aika helppoa heittäytyä juttuun, kun tiesin, ettei siitä taatusti tule mitään, sen sijaan, että oikeasti tutustuisin uusiin ihmisiin syvällisesti. En siis ole ihan vielä valmis ottamaan riskiä kenenkään kanssa, kunhan nyt vain liihottelin jossain lomahuumassa ja pidin hauskaa.

Blogi lomailee

Heipsan!

Blogi jää lomalle ainakin kahdeksi viikoksi. Lähden reissuun ja tuskin kirjoittelen sinä aikana.

Hauskaa ja onnellista kesää kaikille!

Sunshine

Hyviä asioita ja tavoitteita

Kun on jotenkin taas pilvistä ja vähän tylsää niin ajattelin nyt kuitenkin laatia listan asioista, jotka ovat hyvin minussa itsessäni ja joiden muuttumisesta olen iloinen ja sitten ajattelin listata niitä, joissa haluaisin/toivoisin muutosta vielä tapahtuvan. Eli ei niinkään ulkoisia asioita vaan pelkästään ominaisuuksia minussa itsessäni.

1. Olen iloinen siitä, että olen paljon tasapainoisempi ja vähemmän masentunut. Pahoja masennus/ahdistusjaksoja ei enää sillä tavalla tule ja pienistä masennuksista osaan jo nousta ylös.

2. Olen tyytyväinen, että minulla on kuitenkin aika terveelliset elämäntavat ja varsin normaali suhde omaan vartalooni. Olin lapsena vähän pyöreä (siis ala-asteiässä en pikkulapsena), koska meitä paljon hoitanut mummo rakasti paljolti ruoalla ja syötti meille kaikkea aika epäterveellsitä kuten leivonnaisia. No pyöreästä, ei kovin liikunnallisesta lapsesta tuli kuitenkin liikunnallinen ja normaalipainoinen aikuinen.

3. Olen iloinen, että minusta on tullut paljon rohkeampi kuin lapsena olin. Niin kai ihmisistä yleensä aikuisina tulee, mutta olen aika hyvin vapautunut sellaisesta "sanoinko tyhmästi siinä tilanteessa" -pohdinnasta. Lisäksi nykyisin jopa nautin esiintymisestä, mistä en todellakaan nauttinut koulussa. Ja olen myös iloinen siitä, että uskallan olla sitä, mitä olen, enkä yritä enää väkisin olla niin paljon jotain muuta. (toki yritän edelleen kehittää itseäni koko ajan, mutta ..)

4. Olen ylpeä, että kuitenkin uskallan tuntea paljon ja uskallan jo paljon paremmin näyttää tunteitani kuin aikaisemmin. Uskallan myös odottaa hyvää suhdetta tulevaksi, minun ei tarvitse paniikinomaisesti löytää ketään. Lisäksi olen ylpeä siitä, että en halua pelata ihmisillä. Minun ei tarvitse pönkittää itsetuntoani sillä, että hakisin koko ajan vastakkaisen sukupuolen ihailua - ja siten ehkä loukkaisin muita antamalla ymmärtää paljon enemmän. Harmiton flirtti on toki ihan ok.

5. Olen iloinen, että olen uskaltanut ylipäänsä käydä läpi niin pitkän ja vaativan prosessin kuin analyysi ja prosessin aikana uskaltanut kohdata kaikki kipeimmätkit asiat. Olen onnellinen, etten yleisesti kadehdi muita ihmisiä, enkä haluaisi vaihtaa paikkaa varsinaisesti kenenkään kanssa. Toki joskus voi ajatella, että kumpa minullakin olisi noin hyvä parisuhde, mutten silti kuvittele, että parisuhde ratkaisee kaiken.

Mitä sitten vielä kehittäisin?

1. Haluaisin saavuttaa jonkinlaisen sisäisen sopusoinnun suorittamisen ja hyväksymisen välillä. Olen edelleen suorittaja. Olen neuroottisen huolestunut siitä, että aika loppuu ja en ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisin. Olen koko ajan jatkuvassa kehitysprosessissa, jonka tuloksena on jokin vielä parempi, toimivampi, jaksavampi ja pystyvämpi olento. Toisaalta olen perusluonteeltani aika aktiivinen, innostun uusista asioista ja kyllästyn nopeasti. Mitään aasialaista tyyneyttä minunlaiseni ihmisen on aika vaikea tavoittaa ja siihen tuskin tarvitseekaan pyrkiä. Mutta ehkä voisin opetella vielä enemmän nauttimaan elämästä ja "sotimaan" vähän vähemmän. Opiskeluaikana olin jotenkin parempi siinä, kun oli enemmän vapaa-aikaa. Nyt mulla on aina joku "sota" voitettavana, joka vie aika paljon energiaa.

2. Haluaisin pystyä olemaan hyvässä ja toimivassa parisuhteessa. Tästä olen kirjoittanut jo aika paljon, joten siitä vähemmän tällä kertaa.

3. Toivoisin, että tulevaisuudessa voisin oikeasti olla läheisempi perheeni kanssa. Jotenkin suhde on tällä hetkellä ihan ok, mutta jotenkin edelleeen vähän ristiriitainen. Haluaisin, että kasvattiäitini voisi luottaa minun vilpittömään apuuni, kun hän on vanha. Haluaisin, etten tuntisi niin paljon pientä ärtymystä kun olen perheeni kanssa. En voi kuitenkaan muuttaa perhettäni, joten ainoa keino on hyväksyä heidät myös puutteineen. Ja myös sen tosiasia, ettei meistä ei tule enemmän samankaltaisia. Onneksi uskallan kuitenkin olla paljon vahvemmin oma itseni enkä enää samalla tavalla pyri suojelemaan heitä niiltä puolilta, joiden tiedän hämmentävän heitä. Vain olemalla aidosti oma itsensä voi myös rakastaa aidosti.

Unia ja ristiriitoja

LOMA alkoi. Eli tarkoittaa siis sitä, että kurssi loppui tänään. Tuli jopa vähän haikea olo. Vaikka ihanaa päästä ihan kunnolla lomalle. Mutta kurssi oli silti älyttömän kiva. Jotenkin hauskaa välillä keskittyä vain itsensä kehittämiseen eikä mihinkään työntekoon. Terapiakin oli tavallaan itsensä kehittämistä, muttei siltikään ihan sama juttu. Kielenopiskelu on enemmän aivojumppaa, ja ei pätkääkään henkilökohtaista, mikä on ainoastaan miellyttävää. Olen jotenkin miettinyt kaikkia ihmissuhdejuttuja todella vähän.

Toki mua vähän eksä-juttu vieläkin harmittaa, mutta jonkinlainen gloria siitä on omassa mielessä kadonnut. Näin taas eksästä unta, mutta se oli jollain tavalla negatiivissävytteinen. Siinä olimme yhdessä, mutta hän ei tullut ollenkaan toimeen kasvattivanhempieni kanssa. Toisaalta kyllä unessa kasvattivanhempani käyttäytyivät tosi hölmösti ja mieleen tulivat kaikki tilanteet, joiden takia meillä oli ongelmia asuessani vielä kotona. Vähän hassua oikeastaan, että unen "roisto" olikin kasvatti-isäni, jonka kanssa välit ovat nyt ihan kunnossa. Toki olemme monista asioista ihan eri mieltä edelleen, muttemme juuri keskustele niistä. Minä elän omaa elämääni ja heillä on siihen varsin vähän vaikutusta. Lähinnä ärtymykseni tulee tietynlaisesta konservatismista ja "insinöörimäisestä" ajattelusta. "Kun minä olen tehnyt näin, niin kyllä tämä toimintamalli sopii kyllä varmasti kaikille muillekin." Kasvatti-isäni on aina ollut aika huono kyseenalaistamaan omia näkemyksiään ja hänen mielipiteensä ovat paikoin aika jyrkkiä. Toisaalta hän on kyllä hyvä ihminen, välittää aidosti perheestään ja on avulias. Eli lähinnä vain täysin eri sukupolvea ja erilainen arvomaailma, ei sen kummempia ongelmia.

Mutta vielä eksästä. Ehkä olen vain luovuttanut nyt. Ei hän mitään muutoksia ole tekemässä, ja kun minä en halua olla mikään laastari, niin eipä kai tässä ole muita vaihtoehtoja kuin mennä eteenpäin. Lomalla sen ajattelu on tavallaan helppoa, kun elämä muuten on aika mukavaa. Siksi olisi kivempaa löytää joku uusi ennen kuin valahdan takaisin työstressiin ja kiireeseen.

Hauskaa, mutta vähän rankkaa

Mulle ei nyt sitten tapahdu muuta kuin kielikurssia ja urheilua. Ehkä mun ajattelu on hidastunut, kun yritän tuottaa niin paljon ajatuksia vieraalla kielellä. Musta on siis tullut onnellisen tyhmä ja hidas. Jotain kehitystä sekin sentään. Onneksi ilmat ovat olleet sen verran huonot, että sisällä istuminen ei ole varsinaisesti haitannut. Mutta ehkä lomansa voisi tietenkin aloittaa vähän kevyemmin. Nyt olen aika väsynyt iltaisin ja aamullakaan ei voi nukkua niin myöhään kuin haluaa. Toisaalta herääminen ei kyllä nyt ole ollut mikään ongelma. Pikemminkin illat ovat, kun olen aika puhki. Kämppä on sekaisin eikä yhtään huvita siivota.

Sunnuntaina pääsen taas reissuun ja blogiinkin tulee taukoa. Ainakin puoleksitoista viikoksi. Varmaan sekin tekee ihan hyvää. Ihan lomalla kaikesta.

Kieliopintoja ja hauskaa elämää

Olen ollut niinkin nörtti, että olen ilmoittautunut ekaksi kesälomaviikoksi vieraan kielen inteensiivikurssille. Olen nyt siis monta tuntia päivässä koulussa preppaamassa kielitaitoani. Ja on ollut AIVAN ihanaa. Nyt taas muistan kuinka kivaa on opiskella jotain, josta oikeasti tykkää. Ja koska olen projekti-ihminen niin on ihan mahtavaa huomata, miten jo lyhyessä ajassa oma kielitaito alkaa taas elpyä. Tänään oli jo kevyempää kuin eilen. Ihan ihanaa ja silti ihan hyödyllistä. Ja kurssilla puhutaan paljon, mikä tekee siitä tosi kivaa. Ei mitään kielioppia jaksaisi pelkästään päntätä kun voi kerran jutella. Miksiköhän Suomen kouluissa vain tankataan niin paljon kielioppia kun niin paljon voi oppia vain puhumalla kieltä? Ja mitä tekee rakenteilla, jos ei oikeasti uskalla puhua juuri mitään? Esim. kuinka moni C-saksaa tankanneista on oikeasti ikinä oppinut puhumaan sitä? Mutta aika moni sentään muistaa, mikä on datiivi..

Lisäksi olen löytänyt itsestäni uuden sivupersoonan (luterilaisen moralistin lisäksi), nimittäin kummallisen pirteän aamuihmisen, joka herää jo lomalla ennen kahdeksaa (!), koska haluaa puuhastella aamulla rauhassa kaikenlaista ennen "koulua". Yhtään ei edes tee mieli mihinkään baariin riekkumaan, koska on kivempi mennä pirteänä aamulla tunnille. No tätä riemua kestää viikon. Ehkä sen ajan jaksan olla näin lapsellisen motivoitunut. Mutta en ole kyllä opiskellut mitään sitten vuoden 2002 tai 2003, luulisin. Eli ei tee pahaa. Jopa mietin, jos syksyllä jaksaisin vielä jatkaa vaikka yhtenä iltana viikossa. Kun ei ole mitään rakkauselämää viemässä aikaa, niin voi ainakin olla rauhassa pinko. :) Lisäksi vieraalla kielellä oma ajattelu hidastuu, eikä ole energiaa pohtia liikaa ihmissuhteita.