Sen sijaan, että vain valitan ja haikailen, olen päättänyt ruveta toimimaan. Olen siis aloittanut kaksi pienempää projektia:
1. Paluu vanhaan harrastukseen rasitusvamman uhallakin. Projekti alkaa tänään. Projektin tavoitteena kohonnut mieli, hauskempi elämä ja sulattaa kaksi laiskuuskiloa.
2. Projekti kesäheila
Projektin tavoitteena tavata joku kiva mies, unohtaa eksä, paljon hauskempi elämä ja unohtaa liika pohtiminen ja tuumailu ja laittaa voimavarat suoraan toimintaan. Tarkoituksena ei ole löytää aviomiestä, koska sellaista tuskin etsimällä löytää. Sen sijaan tavoitteena on nauttia elämästä ja ottaa vähän rennommin.
Raportoin sitten jatkossa, miten projektit etenevät. Kakkosen aloitin jo viikonloppuna, mutta jotenkin bilerintamalla oli aika hiljaista. Varmaan johtui pitkästä vappu-viikonlopusta ja äitienpäivästä. Vaikka keli oli upea, jengiä oli tosi vähän liikkeellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvä! Mäkin olen sitä mieltä, että asioita pitää pohtia ja analysoida, mutta jossain vaiheessa vain pitää tarttua toimeen ja aloittaa asioiden hoitaminen jostain nurkasta.
1. Mainiota! Toivottavasti paikat kestävät! Saako udella, minkätyyppinen lajisi on? Itse olen kovin varovainen netissä tarkkojen speksien antamisen suhteen, joten ymmärrän, jos tämän kysymyksen ohitat. Mieluisa liikunta kohottaa mielialaa huimasti, ja onhan se kivaa olla hyvässä kuosissa projekti nro 2:akin silmälläpitäen ;).
2. Aloitan täten samalla operaation 'Tapaa mukavia uusia miehiä'. Samoilla linjoilla ollaan siis. Tavoitteena tutustua mahdollisimman avoimin mielin, ehkä uudentyyppisistä ihmisistä kiinnostuen (kun aiemmat menetelmät eivät ole osoittautuneet pitkällä aikavälillä tuloksekkaiksi).
Mun fiilikset oman pitkäaikaisen ex-mieheni suhteen ovat jo kauan olleet linjoilla 'What was I thinking?!', joten siitä uuden löytyminen ei ole kiinni. Tiedä häntä sitten, mistä.
Joo, mielummin jätän lajin sanomatta, kun harrastajapiirit ovat suht pienet. Mutta siis jalkavaivoja. Juostessakin on tullut jalka kipeäksi ja laskettelussa aikoinaan, eli sikäli ongelma lienee omassa kropassa eikä vaan lajissa. Jotenkin se on aina sama jalka, jossa kaikki vaivat ilmenevät on ollut lihasvammaa, polvea, nilkkaa.. Toisessa ei mitään.
Ajattelin itsekin vain yrittää olla avoimin mielin liikkeellä ja tutustua ylipäänsä uusiin miehiin. olisi kivaa vaan käydä treffeillä ja nauttia elämästä. Saa nähdä pitäisikö sitä sinne nettiinkin taas jossain välissä raahautua.
Olen muuten huomannut jonkintasoista kehitystä omassa miesmaussani, eli olen kyllä ruvennut katselemaan vähän erilaisia miehiä kuin ennen. Eli ehkä en ole enää niin hakkina ulkonäön ja itsevarmuuden perään vaan yritän hakea kivan oloista ihmistä. Sellaista kivaa, positiivista miestä, jolla on aivot päässä ja elämä jotenkin kohdillaan. Ei mitään omahyväistä peluria. Mulla on kyllä aiemmin ollut taipumus kiinnostua hyvännäköisistä, omahyväisistä ja itsevarmoista tyypeistä ja sitten niistä periaatteessa sympaattisista, mutta vähän ongelmaisista ja vaikeista "en tiedä mitä haluan elämältäni" -hepuista. Eli se "perusmukava perheenisä" on musta aina ollut vähän pelottava, kun pelkään, että elämä pysähtyy. Toki nämä ovat jälleen stereotypioita, mutta antavat nyt jotain suuntaa..
Lähetä kommentti