Olen nimittäin totellut taas Trinityn neuvoja ja lähdössä nettideiteille. En siis ole vielä päätynyt deiteille asti, nyt vasta kirjoittelen, mutta vaikuttaa ihan kivalta tyypiltä. Lisäksi olen urheillut ja keskustellut järkevästi esimiehen kanssa. Nyt olemme, jos ei nyt "best pals", niin ainakin hyvässä yhteisymmärryksessä.
Hauska huomio nettideittailussa on se, että pystyn aika avoimesti kirjoittamaan kaikista ajatuksistani ja fiiliksistä. En kauheasti mieti enää, millaisen vaikutelman annan vaan pyrin vaan olemaan aika rehellinen. Ja myös myönnän, että haluisin oikeasti seurustella jne. Joskus nuorempana kun kokeilin samaa, oli hirveä tarve vakuuttaa, "etten ole sitten epätoivoinen, ja kyllä minä baaristakin miehen saisin." Nyt on lähinnä sellainen olo, että ihan sama. Jos se on jonkun mielestä tapaamiskanavana outo, niin so what. Jos joku luulee, että olen joku mörkö, niin ei silläkään ole kovin paljon väliä. Lisäksi olisi piristävää vaan tutustua uusiin miehiin. Jotenkin on sellainen olo, että huolimatta kolmenkympin kriisistä, niin itseni kanssa olen paljon enemmän sinut ja ehkä uskallan olla paljon avoimemmin oma itseni. Jos nyt tapaisi jonkun olisi varmaan paljon helpompaa aloittaa suhdetta, kuin joskus aiemmin. Ei ehkä pelota niin paljon, että mies pitäisi minua jotenkin viallisena tai kummallisena tai jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Heheh. Joskaan en ihan heti keksi, mihin aiempaan neuvojen noudattamiseen tuo 'taas' viittaa :).
Ainakin jos mietin sitä, miten itse suhtaudun nettitreffimiehiin, niin kiinnostavaa on just tuollainen itsevarmuus, että voi myöntää haluavansa periaatteessa seurustella, eikä toisaalta ole tarvetta hirveään itsekehuun tai esittää olevansa jotenkin 'parempi' kuin mitä on. Mies, joka uskaltaa olla oma itsensä pienine puutteineen on just sellaisen rennon itsevarmuuden takia puoleensavetävä. Mäkin olen koittanut noissa tilanteissa olla mahdollisimman rehellinen, vaikken tietenkään ole ensi töikseni rysäyttänyt kaikkia luurankoja kaapista (tyyliin "Mulla on tällainen hauska pieni harrastus neljästi viikossa").
Lisäksi sä kirjoitat sen verran hyvin ja älykkäästi, että se karsinee idioottiosastoa aika tehokkaasti. Eikä kai kukaan nykyään a priori oleta, että olisit 'joku mörkö' ja ajattele, että nettitreffit on pelkästään epätoivoisille peräkamarin pojille ja estyneille vanhoille piioille? Tunnen useammankin varsin hyvän tyypin, miehiä ja naisia, jotka ovat kokeilleet nettitreffejä.
Ja jotenkin mulle on tullut sellainen kuva, että olet hauskannäköinen tyyppi, joten luultavasti sulla on hyvinkin myyjän markkinat, jos vaan jaksat ns. kaivaa ja käydä läpi tarjontaa.
Oon vaihtanut aika auliisti kuvia siinä vaiheessa, kun mies on lähettänyt omansa (tai vähintään kertonut aika paljon itsestään). Vastaajien joukkoon on noin ulkonäöllisesti mahtunut aika kirjavaa sakkia perusinsinööreistä aika söpöihin tapauksiin asti. Ja yllättävän paljon tuolla liikkuu aika koulutettua porukkaa.
Hauskoja nettitreffailuita!
Mä olen kokeillut nettideittejäkin. Ja olen ollut sokkotreffeillä sun muuten tavannut miehiä.
Ei kait sillä ole oleellisesti väliä missä sitä jonkun miehen tapaa. Tärkeintä kait on se, että se tyyppi olisi joku kiinnostava ja mukava miksei kivannäköinenkin ja että sillä on aivot päässä.
Toivotan sulle kivoja treffejä. Ja ei sitä voi olla muuta kuin oma itsensä. Tai ainakin se on helpointa.
Viimeksi sä patistit mua harrastuksiin. :)
Mut joo, en itse ajattele, että netissä olisivat jotkut oudot ja epäsosiaaliset, mutta huomasin, että joillain vastaajilla oli tarvetta todistella, että "ovat kyllä ihan normaaleja ja eivät yleensä etsi seuraa netistä." Just niinkuin minä nuorempana. Nyt en paljon jaksanut ottaaa kantaa koko asiaan. Kanava siinä missä muutkin. Omistakin tutuista muutama on löytänyt jopa seurustelukumppanin netistä. Eli voihan sen tosiaan tavata missä vaan.
Joo kaipa sitä tosiaan on ihan hyvät markkinat ihan kivannäköisenä naisena, en vaan ehkä ole niin kovin sitkeä, että jaksaisin ihan hirveää määrää kahlata läpi. Nyt kirjoittelen parin kanssa ja sekin on jo melko työlästä. Ja sit jos vähän innostuu yhdestä ihmisestä, niin on vähän hassua tapailla viittä muuta. Toisaalta nyt alussa, kun ei ole vielä atvattu ei saisi liikaa innostua pelkän kirjoittelun perusteella.
Ai niinpä patistin. Huh. Alan muistuttaa äitiäni :D, joka aina patistelee tekemään sitä ja tätä, joka on hänen nähdäkseen hyväksi minulle tai ylipäätään sellaista, mitä Pitää Tehdä.
Nettitreffailussa on just mm. toi kysymys, että kuinka monen kanssa voi kirjoitella yhtä aikaa, tai että missä vaiheessa tuttavuutta pitäisi keskittyä vain yhteen kerrallaan. Ja jos haluaa kirjoittaa jotenkin koherentteja viestejä, niin pitää siinä kuitenkin vähän tsempata, ja kovin laajan haaremin pyörittäminen tulee kovin vaivalloiseksi ja aikaavieväksi. Mulle on käynyt parin kanssa niin, että tekstin perusteella tyyppi on ollut ihan kiinnostava, mutta tavatessa tuloksena on ollut sokkotreffit from hell. Ja toisaalta niinkin, että olen tavannut nollaodotuksin ihmistä, joka osoittautui luonnossa aika kivaksi. Eli aika arpapeliä, mutta ihan hauskaa ajankulua kausittaisesti silloin tällöin.
Ite tapasin mieheni myös Netin kautta. Ja sitä edellisenkinkin, en tosin seuranhakupalstalta mutta netistä.
Kaikenlaista oon kokenut ja viimeksi deittinet toi mukanaan tosi hyvää:-)
Senverran voin sanoa (olin ite 28 tuolloin kun viimeksi nettideittailin) että valitettavan iso osa kolmekymppisistä nettimiehistä jotka on sinkkuja, ovat sitä jostain syystä ja monasti ne piilottelevat sitä syytä. Tää se negatiivinen puoli.
Mutta toisella kierroksella olevista löytyy paremmin kultahippuja, kuten omani. Tää se positiivinen!
Ei muuta kun onnea vaan deitille!
Ihan hyviä pointteja kummallakin. Musta tuntuu ylipäänsä, että kaikki kolmekymppiset sinkut ovat sinkkuja jostain vähän hankalasta syystä, jolloin tiettyjä ongelmia aika isolla todennäköisyydellä tulee. Eli on niitä hankalia tapauksia baarissakin.. Toisaalta olen mäkin tietynlainen ikisinkku ja kai myös syystä. Ehkä nykyisin kuitenkin vähemmän kun terapia on kuitenkin jeesannut aika paljon. ;)
Mutta katsellaan. Yritän nyt muutaman kanssa pitää yhteyttä kuitenkin. En oikein tykkää sellaisesta massaviesteilystä, mutta koitan olla ahkera.
Toisaalta monet ovat parisuhteessa jostain syystä; luulisin että patologisuutta löytyy molemmista leireistä. Ehkä jopa yhtä paljon (tai ei sillä oikeastaan ole väliä). Sanoo nimim. kolmekymppinen ikisinkku.
Kiva kuulla Katariinan positiivisista kokemuksista.Laitamme toivomme kakkoskierroslaisiin ja analysoituihin :). Kyllä mäkin vähän ajattelen, että jos mies on kolmekymppinen, eikä sillä ole pitkähköä suhdetta takanaan, niin kyllä siihen useimmiten on joku syy. Ei aina, mutta aika usein.
Heh hee. Heti kun aletaan puhua miehistä ja suhteista niin keskustelu sen kun kiihtyy. :)
Mutta on tosiaan kiva kuulla muiden positiivista kokemuksista. Mä laitoin muutne kuvan ja vastannut mies kyllä suhtautui hyivn positiivisesti, että kaipa sitten tavataan lähipäivinä.
Mä muuten osaan oikeasti kirjoittaa, mut kirjoitan nää vastaukset kommentteihin aina aika vauhdilla ja teen näemmä AINA näppisvirheitä. KYPSÄÄ!
Iltaa, täällä taas se mies ilman nimimerkkiä ;-) Joku tuossa rekisteröitymisessä on sellaista jota haluan välttää... mikähän? Mulla ei nyt ole tähän parisuhdeaiheeseen mitään syvällisempää kommentoitavaa. Itse kokeilin nettideittitapaamista joskus mutta en oikein innostunut siitä ainakaan silloin.
Tässä olisi yksi analysoitu kakkoskierroslainen (mies), joka alkaa pikkuhiljaa miettiä joko aika alkaisi olla parisuhteelle sopiva. Tiedän, että tämä ei ole mikään deittipalsta, mutta vaihtaisin mielelläni ajatuksia Trinityn kanssa, kuten jo jossakin aikaisemmassa kommentissa mainitsin. Osoitekin sieltä löytyy.
Ja onnea Sunshinelle tapaamiseen!
siankin pointti erittäin hyvä. Kuten todettua, on ihmisiä, jotka eivät vaan osaa olla yksin. Se, joka uskaltaa/osaa olla yksin, on vahva.
t. nimim. 'hyvän aikaa sinkkuna' :)
Mun piti vielä sanoa että näitä muutamaa positiivista kokemusta vastaan on myös niitä negatiivisia kokemuksia. Enhän mä muuten olis osannut noin kirjottaa ja kommentoida.
Perustan mielipiteeni erään varsinais-suomalaisen kaupungin alueen miehistä kahden naisen syvällä kokemuskantaäänellä deitti.net-palvelusta:-)
Luulen että se toinen nainen ei ole edelleenkään löytänyt miestä, eli näitä hankalia tapauksia on myös naisissa:-)
Ei muuta kun lycka till!
Mun puolesta voitte ihan hyvin deittailla kaikki toisianne. ;) Ja kutsukaa toki muitakin analysoituja miehiä mukaan.
Trinity: "sian pointti" :DDD No, itsehän tuo nimimerkki on tullut valittua... (Nauroin ääneen.)
Oi, en tullut edes ajatelleeksi tuota possudimensiota :). Jotenkin mielessä pyörivät jotkut servetit ja koriste-esineet, eikö Sia ole sellainen merkki...?
Ja miespuoliselle kakkoskierroslaiselle: kirjoitin postilootaasi. Osoitteen kaivamiseen meni tovi :). Aiemmalla kerralla en ollut huomannut lainkaan vastaustasi, harmi.
Lähetä kommentti