"Sitten kun lopetan terapian, voin lähteä vaikka ulkomaille töihin."
"Sitten kun löytyy joku mies, voin vaihtaa kämppää.." "Sitten kun taas näen exää, niin voin miettiä, mitä ajattelen ja tehdä ehkä jotain päätöksiä." "Sitten kun on lomaa, niin elämä on taas hauskempaa." "Sitten kun ei ole niin kiireistä töissä, palaan taas lempiharrastukseni pariin.." "Sitten kun laihdun pari laiskuuskiloani, olen taas kauniimpi."
Mietin, pohdin, suunnittelen, odotan. Ja joskus jotain sitten tapahtuu, kuten terapian loppuminen. Tai exän yllättävä yhteydenotto viime kesänä. Tai joku perhejuttu, joka vain tapahtuu.. Musta on tullut ihan hemmentinmoinen odottelija ja jahkailija. Koko talven olen tavallaan vain odottanut, että elämä alkaa. "Kun terapia loppuu, kun lakkaan kaipaamasta exää, kun työ muuttuu haastavammaksi, kun sitä ja tätä." Miksi en vaan itse muuta enemmän asioita? Miksi en vaan ota enemmän riskejä, jos kerran kyllästyttää? Ärsyttävää, koska viimeisenä olen pitänyt itseäni jonain passiivisena odottelijana, joka katsoo elämän valumista ohi istumalla töissä ja hakkaamalla konetta. Mitä tapahtui minulle?
Silloin kun olin vielä nuorempi ja neuroottisempi, minulle ainakin tapahtui asioita. Olin niin vähemmän kriittinen ja vähemmän sitä ja tätä ja tuota. Ja uskalsin ottaa enemmän riskejä. Nyt on vain duuni, ja duunijutut ja duunin velvollisuudet, ja duunin tuomat edut. Jotka lisäävät mukavuutta ja turvallisuutta ja kahlitsevat minut puutuneeksi tylsimykseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hmm. Tiedän, että eksäsi on varattu, mutta onko yhteen palaaminen täysin poissa kysymyksestä? Vai kaipaatko enemmän rakastumisen tunnetta tai miestä ylipäätään kuin itse eksääsi, ja kun muitakaan soveliaita kohteita ei ole näköpiirissä, hän tuntuu erityisen kiinnostavalta?
Jälkimmäiseen tapaukseen tai yleisestikin seestymisen aiheuttamaan penseään tylsistymiseen voisi kokeilla ainakin kahta asiaa: uutta harrastusta, jota olet aina halunnut kokeilla, tai nettideittailua :). Jos vielä harrastus on sosiaalinen siten, että siinä tapaa uusia ihmisiä (kaverimielessä), niin se on entistä piristävämpää. Mulla on harrastus, josta tykkään, ja täytyy sanoa, että ilman sitä elämä olisi huomattavasti penseämpää.
Joo kai exän osalta tilanne on se, että olen aikoinaan eli 5 vuotta sitten ollut ihan älyttömän rakastunut häneen ja tavallaan se tunne ei ole koskaan täysin kuollut vaan aina on ollut joku haikeus. Jota sitten viime kesä ja joulu sitten vain ruokkivat. Eli ihmisinä tulemme älyttömän hyvin toimeen ja fyysisesti vetoa on aina ollut tosi paljon. No, ei kai se vaan auta kuin unohtaa. Mutta ongelma on edelleen se, että vertaan uusia ihmisiä häneen. Mikä on vaan tyhmää.
Nettideittailua olen kokeillut paljonkin nuorempana, mutta aika laimein tuloksin. Hauskaa se ihan oli, mutta jotenkin en oikein usko siihen omalla kohdallani. Ystävät ovat kyllä sitä kautta löytäneet, ainakin muutama.
Hm. En mä sanoisi, että on tyhmää verrata muita häneen, jos edelleen on tunteita exää kohtaan. En tiedä, onko sinusta kurjaa, kun revin tätä juttua auki (ja olen pahoillani, jos on), mutta kun eksäsi aika ajoin pulpahtelee esiin, niin tulee vain mieleen, olisiko yhteen palaaminen tosiaan edes jollain tasolla realistinen vaihtoehto. Ja kun vielä juttuja hänen kanssaan on tässä ollut. Oletteko koskaan puhuneet asiasta?
(Hmm. Miksikähän olen nyt niin fiksoitunut tähän kysymykseen? No, en osaa suoralta kädeltä sanoa, mutta toivottavasti tämä ei sinua liikaa vaivaa. )
Ei olla mietitty ja ei haittaa, jos kyselet. Kyllähän sitä edelleen miettii kuitnekin. Eksän tilanne on aika hankala. Kuluneina vuosina hän on paitsi sitoutunut suhteeseen, myös hankkinut lapsen ja talon. Eli vaikka hänen parisuhteensa ei kovin hyvin toimikaan, on eroaminen aika iso juttu. Kun on tosiaan perustanut jo perheen. Ja jotenkin musta tuntuu kauhealta vaatia sellaista keneltäkään.
Joulukuussa juttu loppui siihen, että minä lähetin hänet pois, koska koin tilanteen vääränä itseäni ja hänen perhettään kohtaan. Että on vain parempi, että kumpikin koittaa ratkoa asiansa tahoillaan. Mikä oli tietty hyvin järkevää, mutta tunnetasolla ihan muuta, mitä oikeasti halusin. Jotenkin olen vain toivonut, että mun tunteet katoaisivat ja tapaisin jonkun muun.
Lähetä kommentti