Kun on alkuun useampaan kertaan kehunut ymmärtävänsä elämää laajemmin analyysin ansiosta ja tullut suvaitsevaisemmaksi, niin sitten voikin ruveta rauhassa haukkumaan muita ihmisiä. ;)
Mutta törmäsin taas kieltämättä aika mieltä askarruttavaan ilmiöön työpaikkailtamassa. Nimittäin keski-ikäisiin, perheellisiin prinsessoihin, joiden on pakko loistaa illan ihanimpina naisina hinnasta viis -asenteella. Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt, miksi jokaiselle pelle hermanninkin näköiselle miehelle, pitää keikistellä, heiluttaa tukkaa ja räpsyttää ripsiä. Ihan siis miehestä, iästä ja asemasta riippumatta. Kun vaan mieheksi tunnistaa ja keikutus alkaa heti kun on yhdenkin viini lasin saanut nautittua. Ihan kuin kyseisillä naisilla tulisi epävarma olo, jos jokaikinen mies huoneessa ei halua heitä. Vaikka olin tilaisuuden nuorin osanottaja, olin varmaankin kaikkein tylsimmin pukeutunut (en jaksanut tällätä, kun ilta ei tosiaan ollut elämäni tärkeimpiä..) ja jaksoin nauraa vähiten härskeille vitseille ja alastomuusjutuille. Flirttailusta puhumattakaan. No prinsessat kihersivät kyllä sitten munkin edestä.
Toinen vähän saman ilmiön sukulainen on myös eräs kaunis ja kiva ystäväni, joka ei kuitenkaan tahdo kestää muiden naisten saamaa huomiota kovin hyvin. Kun kerroin hänelle blogissakin aiemmin mainitusta varatusta työpaikan miehestä, hänen oli heti pakko alkaa selostamaan, kuinka monet miehet ovat häntä lähestyneet ja mitä he olivat sanoneet. Ihan kuin minun saamani huomio olisi häneltä pois. Lisäksi keskustelu lähti siitä, että YSTÄVÄNI ITSE kysyi, oliko duunimatkalla ollut mitään säpinää tai olinko tavannut uusia miehiä tms. Kun kerroin ja ihmettelin miehen käytöstä, puhe kääntyikin heti hänen elämäänsä ja hänen saamiinsa kohteliaisuuksiin.
Mikä näitä aikuisia prinsessoja oikein vaivaa??? Tylsä elämä ja pelko vanhenemisesta? Heikko itsetunto vai joku wannabe-missi fantasia? Mä ainakin paljon mielummin räpsytän ripsiä vain oikeasti kiinnostaville miehille, joista voisin halutakin jotain. Miksi ylipäänsä tuhlaisin aikaani johonkin ei niin kiinnostavaan, antaisin vääriä signaaleja ja sitten hukkaisin loppuillan ja valtavasti energiaa päästääkseni tyyypistä eroon??? Lisäksi mulle on kyllä ihan täysin yhdentekevää, mitä mieltä työpaikan keski-ikäiset miehet ovat mun ulkoisesta viehättyvyydestä. Helpompi vain kun eivät ole juuri mitään mieltä, koska en mä töissä ole miehiä iskemässä. Ja ylipäänsä tyrkkyys ei musta muutenkaan ole mikään ihmisen viehättävin ominaisuus.
***
Lisätäsmennyksenä siis, että miksi joidenkin naisten on niin vaikea kestää muiden naisten saamaa huomiota vaan he kokevat sen heti uhaksi itselleen? Näillä parilla työpaikan prinsessallahan on siis taipumus olla koko ajan äänessä tai kyhnäämässä jonkun kyljessä, jottei varmasti jäisi kenellekään epäselväksi kuka on illan ihanin! Jos heiluttaa koko ajan tukkaa, kertoo nakujuttuja itsestään ja heiluttelee kaula-aukkoa, niin saa kyllä taatusti huomiota. Mutta eikö vähän vähempikin riittäisi. Ei, koska silloin joku muu voi päästäkin enemmän esiin.
Samoin oma ystäväni on muuten kyllä kiinnostunut minun elämästäni ja vilpittömästi haluaa tukea minua, mutta kun tulee kyse miehistä, niin hänen pitäisi aina olla se hehkein ja kaunein. Siis tietynlainen prinsessa-syndrooma. Hassua tässä on vielä se, että kaikki mainitsemani naiset ovat ihan viehättäviä ja hehkeitä. Myös työpaikan sirkuttajat. Ei heidän olisi pakko olla tuppaamassa itseään valokeilaan koko ajaksi, kun heidän huomataan kyllä ilmankin. Mutta jotenkin he eivät luota siihen. Kai.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Täytyy tunnustaa että minäkin vähän viiniä saaneena saatan muuttua flirtimmäksi. Tietenkin olen uskollinen ja en mene sitä pientä keimailua ja flirttiä pidemmälle. Kyllä se ihan johtuu vaan siitä, että joskus on kiva saada sitä huomiota ja alkoholi muuttaa sitä ajatusmaailmaa niin että tekee asioita joita ei tekisi ehkä selvinpäin.
En minä näe siinä mitään outoa.
Sen sijaan minua inhottaa ystäväsi kaltaiset ihmiset jotka kääntävät aina huomion itseensä jos yrittää itse kertoa jotain omaa asiaa. Minä en jaksa semmoisia ihmisiä joten minulla ei ole semmoisia ystäviä. Muutaman kerran olen jonkun ystäväpalstan kautta tavannut tämmöisiä ja kyllä on jäänyt kertatapaamisen jälkeen jo koko homma kun kiinnostus lopahtaa.
Joo ei flirttailussa outoa olekaan, mutta nyt ei olut kyse enää pikkuflirttailusta, vaan siitä, että tiettyjen ihmisten päähän ei enää muuta mahdukaan kuin seksi, kun ovat saaneet lasin viiniä. Ja aina samat leidit joka juhlissa. Ja ihan sama, kuka on kohde. Pääasia, että sillä roikuu jotain jalkojen välistä.
Mun mielestä pikkutuhmiavitsejä voi kertoa työseurassa, mutta joku raja siinäkin. Pitää olla jotain muutakin sanottavaa ja muutakin vitsailtavaa. Ja oon varmaan vähän tiukkis, mutten halua kenenkään punakan keski-ikäisen sedän kertovan mulle mitään seksivitsejä.
Ja voihan sitä flirttailla niin, että flirttailun kohde sen kuulee ja ehkä muutama muu pöytäseurueessa. Mutta onko 15 ihmisen pakko kuunnella, kun naimisissa oleva leidi huutaa ilosta, kun joku humaltunut herra huomaa, että hänellä on RINNAT tai PYLLY? Kun se huomionhakuisuus menee jo vähän epätoivoiseksi.
Niin, epävarmuudeltahan tuo kuulostaa, että pitää hakee kaikilta mahdollisilta huomiota. Ehkä he haluavat nähdä, että vieläkö viehättävät miehiä ja ovat sitten tyytyväisiä, kun edes jotakin huomiota saavat.
Ja on mullakin kokemusta ns. ystävistä, jotka alkavat heti kilpailemaan kanssani, jos puhe kääntyy miehiin. He kyselevät ensin, mutta sitten jatkavat omia juttujaan. Tosi kivaa kaveruutta se.
T Yvonne
Lähetä kommentti